Rajakoira Ceijo viettää rikasta ja liikkuvaa elämää

Rajavartiolaitoksella työskentelee useita virkakoiria, joista yksi on saksanpaimenkoirauros Ceijo. Se on toiminut erinomaisesti omissa työtehtävissään, joten se palkittiin vuoden 2017 rajakoirana. Ceijon ohjaaja on vanhempi rajavartija Otto Soininen. Hän kertoi meille Ceijon vapaa-ajanviettotavoista.

”Ceijo on viralliselta nimeltään Cowis Wolkar, ja se on nyt 4-vuotias. Se on kasvatettu Puolassa, josta se tuli minulle pentuna virkakoiraksi. Ceijo toimii monipuolisissa nenänkäyttöön liittyvissä tehtävissä. Se on tuotekoira, eli se etsii muun muassa asiakirjoja, kuten passeja. Ceijo on saanut koulutuksen myös jäljestyksessä sekä esine- ja henkilöetsinnässä. Se työskentelee kanssani Pelkolan rajavartioasemalla Kaakkois-Suomessa sekä Helsinki-Vantaan lentoasemalla.”

Ceijo on melko suurikokoinen uros, joka herättää kunnioitusta ulkonäöllään. Sillä on iso pää ja varsinkin isot tassut. Luonne on erinomainen. ”Ceijo on rauhallinen, ystävällinen ja vahvan hermorakenteen omaava koira. Se on sosiaalinen ihmisiä kohtaan, ja vieraatkin ihmiset voivat lähestyä sitä huoletta. Se on sosiaalinen myös vieraita koiria kohtaan, tosin ne eivät edes kiinnosta sitä erityisen paljon”, Otto kuvailee.

Erilaisia eläinkavereita

Ceijolla on kotonaan useita koirakavereita. Yksi on 2-vuotias velipuoli Youko. Otto kuvailee Youkoa termillä ”wannabe”-rajakoira. Youko ei siis ole virkakoira, vaikka se itse ehkä haluaisikin tehdä samoja juttuja kuin Ceijo. Samaan koiralaumaan kuuluu myös neljä amerikankarvatonterrieriä: Ilo, Happy, Lysti ja Herja. Ceijo leikkii niiden kanssa paljon, vaikka ne ovatkin sitä huomattavasti pienempiä.

Koirien lisäksi Ceijon kotona asuu kuusi kanaa, yksi kukko ja kolme hiehoa. Hiehot kuuluvat suomenkarjaan, yksi niistä on kyyttö ja kaksi lapinlehmiä. Ceijo on hyvää kaveria kaikkien kanssa. Se nuolee mielellään lehmien naamat ja juoksee niiden rinnalla lehmäaitauksen ulkopuolella.

Ceijo palkittiin vuoden 2017 rajakoirana

Monipuolista liikuntaa

Rajakoirien työtehtävät voivat olla hyvin raskaita. Niillä täytyy siis olla hyvä fyysinen kunto, jotta ne suoriutuisivat tehtävistään. Ceijon työhön kuuluu runsaasti liikuntaa, mutta se liikkuu paljon myös vapaa-ajallaan. ”Lenkitän Ceijoa talvisin paljon hiihtämällä. Hiihdän sen kanssa normaalisti noin 10–15 kilometrin lenkkejä. Sen kanssa on todella helppo liikkua hiihtäen, sillä se juoksee takanani vapaana eikä mene eteeni, vaikka vastaan tulisi toinen koira. En ole mitenkään erityisesti opettanut sitä takanani juoksemiseen, vaan se on itse valinnut paikan”, Otto kertoi.

Sulan maan aikaan Ceijoa liikutetaan paljon juoksu- ja pyörälenkein. Lenkkien pituus on samaa luokkaa kuin hiihtäessä. Ceijoa on helppo liikuttaa vapaana, sillä se ei ole kiinnostunut riistasta, kuten linnuista, jäniksistä tai hirvistä. On sille toki myös opetettu pennusta lähtien, että oman ohjaajan lähellä kannattaa pysyä palkkion toivossa, vaikka näköpiiristä lähtisikin liikkeelle jokin riistaeläin. Ceijon vähäinen kiinnostus riistaa kohtaan helpottaa myös sen työkäyttöä, sillä rajavyöhykkeellä liikkuessa voi helposti törmätä erilaisiin metsäneläimiin.