Innostava ja hyvinvointiin vaikuttava agilityvalmentaja

Nyt kun monenlaista koirankoulutusta on alettu järjestämään koronatilanteen vuoksi aiempaa enemmän etäyhteyksillä toimiviksi, olen alkanut pohtimaan agilityn parissa valmentajan fyysisen läsnäolon merkitystä. Nettikursseille ja verkkovalmennuksiin osallistuminen on tietysti toimiva, kätevä ja turvallinen tapa oppia uusia taitoja, mutta agilityssa valmentajalla ja valmentajan läsnäololla on kuitenkin oma vaikutuksensa valmennettavaan ja sitä kautta myös agilitykoiran hyvinvointiin. Tässä kirjoituksessa pohdin, millä tavoin näen agilityvalmentajana omat mahdollisuuteni vaikuttaa positiivisesti, innostaa ja motivoida valmennettaviani agilityn parissa. Pohdin myös, millainen vaikutus valmennustyylilläni on kyseisten koirakoiden hyvinvointiin.

Agilityvalmentajan merkitys harjoittelutilanteessa

Agilityvalmennus tapahtuu esteillä, useimmiten ratojen muodossa, joilla harjoitellaan eri pituisia suorituskokonaisuuksia valmennettavien yksilöllisestä tasosta ja harjoittelutarpeista riippuen. Agilityratojen suunnittelun taustalla on itselläni usein paljon ajatustyötä, jonka sisältö paljastuu valmennettaville vasta lähiopetuksessa paikan päällä. Valmentajana tarjoamani ohjaus ja fyysinen läsnäolo on korvaamatonta verkkovalmennuksiin verrattuna, koska se mahdollistaa mm. oikea-aikaisen puuttumisen, kannustamisen ja konkreettisen avun harjoittelun aikana. Tarkemmin tarkasteltuna koen, että valmentajana minulla on monen monta tärkeää tehtävää, joihin keskityn omalla tyylilläni.

Agilityvalmentajana tuon itseni, oman persoonani ja tietotaitoni valmennustilanteeseen – elän mukana ja kannustan valmennettavia läpi suoritusten. Etukäteen suunnitellun radan avulla pystyn parhaiten jakamaan oppejani ja sitä kautta luon valmennukseeni osallistuville mahdollisuuden oppia ja oivaltaa uusia asioita. Ohjatuissa treeneissä valmentajana mallinnan myös esimerkilläni ja ohjeillani mm. miten koiraa tulisi kohdella, miten palkata koiraa sekä miten positiivisin keinoin puuttua radalla sattuviin virheisiin. Pidän yhtä tärkeänä valmennettavien kannustamisen ja vahvuuksien esiin nostamisen kuin radan ongelmakohtiin ratkaisukeinojen löytämisen. Virheiden ja puutteellisten taitojen liiallinen korostaminen ei ymmärrettävästi ole kenellekään kovin motivoivaa. Valmentajana pyrin näkemään jokaisen koirakon yksilönä sekä vahvistamaan eri keinoin koiran ja ohjaajan positiivista yhteistyösuhdetta.

Yksilöllisen kohtaamisen kautta sujuvaan yhteistyöhön

Valmennussuhteessa on kyse yhteistyöstä, jossa koen yhtä tärkeänä valmennettavan ajatusten ja toiveiden kuuntelemisen, kuin omien näkökulmieni ja mielipiteideni esiin tuomisen. Aina treenin alussa laadin jokaisen valmennettavan kanssa yksilölliset treenitavoitteet ja tiedustelen mahdollisia omia toiveita kyseiselle valmennuskerralle. Haastan valmennettavia sopivasti, ts. sen verran, että päästään pois omalta mukavuusalueelta, jotta oppiminen ja kehitys on mahdollista.

Koulutuksissani autan valmennettaviani saamaan onnistumisen kokemuksia, selviytymään vaikeistakin ratakohdista ohjeitteni avulla ja ennen kaikkea olemaan reilu omalle koiralle harjoittelutilanteessa. Valmentajana annan valmennettavilleni myös tilaa yrittää itse ja mahdollisuuden oppia omista virheistä. 

Kun kohtaan uuden valmennettavan ensimmäistä kertaa, käytän aluksi hieman enemmän aikaa havainnointiin, jotta näen ohjaajan omaa tapaa edetä radalla ja ratkaista radalta vastaantulevia tehtäviä koiransa kanssa. Alkuvaiheessa kysyn myös luonnollisesti enemmän kysymyksiä, jotta tutustun valmennettavan ja koiran osaamistasoon paremmin.

Palaute motivaation ja innostuksen lähteenä

Valmentajana pyrin itse olemaan positiivinen, kannustava ja motivoiva. Haluan jakaa avoimesti osaamistani sekä ohjata ja auttaa muita lajin parissa eteenpäin kohti yksilöllisiä lajitavoitteita. Yksittäisellä harjoituskerralla on kuitenkin epärealistista pystyä puuttumaan kaikkeen, mistä valmentajana olisi mahdollista antaa palautetta.

Itse keskityn antamaan palautetta näkemäni perusteella kaikista selkeimpiin tai edistymisen kannalta tärkeimpiin kehityskohtiin. Jos palautetta tulee annettua epähuomiossa liikaa, on vaarana se, että valmennettava ei kykene sisäistämään kunnolla annettuja palautteita. Liiallisessa palautemäärässä voi olla myös se riski, että valmennettava ei saa ollenkaan onnistumisen tunnetta, vaikka tarkoitus olisikin vain auttaa valmennettavaa eteenpäin omalla kehityspolulla.

Valmennettavalle osoitetun palautteen on mielestäni tärkeä sisältää vähintään yhtä paljon kehuja, onnistumisten ja vahvuuksien esiin nostamista, kuin huomautuksia, korjauspyyntöjä ja harjoittelunaiheita. Positiivista palautetta on mielestäni myös hyvä muistaa antaa sekä koirasta ja koiralle että ohjaajasta ja ohjaajalle. Tärkeänä näen tietysti myös positiivisen palautteen kohdistamisen suoraan koiran ja ohjaajan välisen yhteistyön sujumiseen.

Koiran näkökulman ymmärtäminen osana hyvinvoivaa yhteistyötä

Kuinka paljon pystyn valmentajana antamaan, on riippuvaista myös siitä, miten vastaanottavainen valmennettava/ohjaaja on niille opeille, joita tarjoan. Itse koen pystyväni auttamaan parhaiten sellaisia valmennettavia, jotka suhtautuvat avoimesti uuden oppimiselle ja ovat valmiita ottamaan haasteita vastaan. Tietynlaisesta virheiden sietokyvystä on hyötyä uusia asioita harjoitellessa. Sietokyvyllä tässä yhteydessä tarkoitan sitä, että valmennettava ei luovuta tai lannistu, jos kaikki ei onnistu heti ensiyrittämällä vaan on valmis kokeilemaan uudestaan ja ratkomaan yhdessä kanssani pulmallisia kehityskohtia.

Yhtä tärkeää on onnistumisenhetkistä nauttiminen yhdessä valmennettavan kanssa ja onnistumisiin liittyvien ilontunteiden välittäminen myös koiralle kehujen ja palkkaamisen kautta. Pidän myös toivottavana valmennettavan omaa aktiivisuutta ja aloitteellisuutta valmennuksen yhteydessä. Oppimista edistävää aktiivisuutta on esimerkiksi pyytää perusteluja kouluttamilleni asioille ja avoimesti kysymysten esittäminen, silloin kun jokin asia harjoittelussa mietityttää.

Haastavaa valmentamisesta voi tulla silloin, jos ohjaajan on vaikea ymmärtää koiran näkökulmaa lajiharjoittelussa tai on haluton kuuntelemaan antamiani ohjeita. Esimerkiksi, jos ohjaaja ei näe koiran kouluttamisen tärkeyttä on mahdollista, että kyseinen ohjaaja ajautuu sen takia toistuviin ongelmatilanteisiin koiransa kanssa radalla ja sen seurauksena purkaa harmitustaan koiraan. Valmentajana pidän velvollisuutenani puolustaa koiraa tilanteissa, joissa ohjaaja ei näe tai tunnu ymmärtävän tilannetta koiran näkökulmasta. Koira kuitenkin pyrkii aina tekemään parhaansa siinä tilanteessa ja sillä osaamisella, mitä sille on osattu tai ehditty kouluttamaan.

Valmentajana autan siis valmennettavaa näkemään ratatyöskentelyssä omaa osuuttaan sekä myös koiran näkökulmaa. Koiran hyvinvointia tukee myös se, kun ohjaaja kykenee katsomaan koiraansa sellaisten lasien läpi, jossa se oma koira on itselle paras mahdollinen harrastuskaveri ja riittävän hyvä juuri sellaisena, kuin se on juuri sen hetkisessä kehitysvaiheessa.

Ohjaajan asenne välittyy koiralle

Koska koiran oma ohjaaja, eli valmennettava, on se joka viime kädessä koiraansa kouluttaa ja sen hyvinvoinnista huolehtii, näen valmentajan ominaisuudessa tärkeänä keskittyä valmennuksen aikana erityisesti ohjaajan asenteeseen ja mielentilaan. Kun valmennettava itse on positiivisin, rauhallisin ja luottavaisin mielin mukana harjoittelussa, välittyy tämä viesti koiralle ja myös koira voi harjoittelutilanteessa hyvin. Koiran hyvinvoinnin näkökulmasta on tärkeää, että harjoittelu on suunnitelmallista ja ohjaajan toiminta johdonmukaista sekä loogista koiraa kohtaan.

Ohjaaja ei aina kykene harjoittelun aikana näkemään radan tapahtumia kokonaisuudessaan, jonka vuoksi valmentajan tarkkaavaiset silmät ja havainnot ovat tärkeitä harjoittelutilanteessa. Ohjaajalta voi esimerkiksi jäädä näkemättä toistuvasti samaan ratavirheeseen johtavat syyt. Toisaalta myös koiran palkkaaminen hyvästä suorituksesta voi lajin nopeatempoisuuden vuoksi ilman valmentajan huomautusta unohtua. Valmentajana pyrin siis huolehtimaan harjoittelun aikana siitä, että molemmat, sekä ohjaaja että koira, tuntevat onnistuvansa ja osaavansa.

Nyt on sinun vuorosi pohtia: Minkälaisia ominaisuuksia valmentajalla sinä pidät tärkeinä? Minkä tyyppinen valmentaja innostaa sinua parhaiten kehittymään oman lajisi parissa?

Teksti: Sonia Delatte, agilityurheilija ja -valmentaja