Koirat
Valjakkourheilukoira Rosi – juoksuun motivoitunut malinois
elo
Rosi on 4-vuotias belgianpaimenkoira malinois -narttu. Rosin kanssa harrastan valjakkohiihtoa, canicrossia ja IGP:tä. Rosin lisäksi laumaamme kuuluu 12-vuotias bordercollie Nera. Eläkkeellä oleva mummokoira harrastaa iän mukanaan tuomia ”omantassun oikeuksia” ja käy silloin tällöin Rosin treeneissä toimittamassa maskotin virkaa.
Miten päädyin valjakkourheilun pariin?
Itselläni on monipuolinen kestävyysurheilutausta, joten valjakkourheilun pariin ajautuminen tapahtui aika luonnollisesti Rosin muuttaessa taloon vuonna 2016. Valjakkourheilun suhteen olen pitkälti itse oppinut, ja sovellan koiran kunnon rakentamiseen samoja perusperiaatteita, joita käytän omassa harjoittelussani. Pidän itseäni lajin suhteen vielä täysin keltanokkana, mutta luulen nousujohteisten tulosten perusteella tehneeni myös jotain oikein.
Millainen on mielestäni hyvä valjakkourheilukoira?
Hyvän valjakkourheilukoiran tärkein ominaisuus ja edellytys on kova motivaatio juoksemiseen. Hyvän koiran ”henkisistä” ominaisuuksista mainitsisin tärkeinä myös sosiaalisuuden, hyvän hermorakenteen ja taistelutahdon.
Luonneominaisuuksien lisäksi hyvällä valjakkokoiralla on terve rakenne, joka mahdollistaa sen, että koiran on ylipäätään mahdollista juosta kovaa vaivattomasti pitkiäkin aikoja.
Sosiaalisuuden ja hyvän hermorakenteen tärkeyttä en voi olla korostamatta; vauhdikkaassa lajissa koiran tunteet eivät saa kuumentua niin, että se purkautuisi koskaan kilpakumppaniin. Taistelutahdon avulla koira puolestaan jatkaa juoksemista, vaikka urheilutermein ”koiran maitohapot jylläävät punaisella”.
Perusperiaatteet Rosin treenistä
Mielestäni valjakkokoiran kunnon perusta on monipuolisella liikunnalla hankittu rautainen peruskestävyys (sama luonnollisesti koskee myös valjakkourheilua harrastavaa ihmistä). Itse rakastan polkujuoksemista, ja mielestäni pitkät rauhalliset juoksulenkit metsän siimeksessä ovat sekä koiralle että ohjaajalle mitä parhain tapa luoda pohjaa kovempitehoiselle harjoittelulle. Kesäaikaan myös uiminen on koiralle loistavaa liikuntaa ja monipuolistaa harjoittelua.
Lajiharjoittelua kertyy Rosille loppujen lopuksi melko vähän. Lajiharjoittelu eli vetoharjoittelu on aina koiralle maksimisykkeillä tehtävää eli maksimikestävyysharjoittelua. Tässäkin asiassa olen soveltanut omasta harjoittelusta tuotuja oppeja: kun tehot kasvavat, määrä vähenee. Avainasemassa lienee harjoittelun rytmitys ja painotus.
Ennen kilpailukautta pitkät lenkit vähenevät ja siirrytään lajinomaiseen kovatehoiseen harjoitteluun. Jotta koira jaksaa ja palautuu kovista harjoituksista, on peruskestävyyspohjan oltava kunnossa. Toki lajiharjoittelu kulkee mukana läpi vuoden, mutta vetoharjoitukset ovat kesällä lyhyitä ja niitä tehdään harvakseltaan. Lajiharjoittelussa suosin intervallityyppistä harjoittelua; se pitää koiran motivaation korkealla, ja vauhti pysyy kovana läpi harjoituksen.
Mukaan Nutrolin-tiimiin
Jotta koira pystyy tekemään kovaa tulosta, on ravitsemuspuolen oltava kunnossa. Olenkin todella iloinen ja innoissani päästessämme mukaan Nutrolin-tiimiin!
Rosilla on ollut koko kilpailu-uran ajan käytössä Nutrolin® Sport suojaamaan tuki- ja liikuntaelimistöä harrastusten tuomalta kovalta fyysiseltä rasitukselta. Rakastan katsoa Rosin pitkää, vaivatonta ravia ja koko kropasta ja sydämestä lähtevää koiratyöskentelyä.
Lauman vanhimmalla ja viisaimmalla on puolestaan käytössä päivittäin Nutrolin® Senior. Vaikka seniorikoiran kulmakarvat ovat harmaantuneet, kuulo on alentunut pysyvästi tasolle valikoiva ja käytöstapoihin liittyvä dementiakin tuntuu vaivaavan, mieli ja liikkeet ovat vielä kuin nuorella tytöllä – lenkillä liikutaan reippaasti eikä pallopeleille koskaan sanota ei.
Kirjoitus: Telle Ranto Kuvat: Tiina Jurvakainen, Sami Turunen ja Telle Ranto
