Stressin merkitys käyttökoiralle

Käyttökoira (harrastus-, kisa- tai työkoira) kokee työskennellessään väistämättä jonkinlaista stressiä. Hyvä stressi, eustressi eli vireystilan nouseminen aktiiviselle tasolle, saa koirassa aikaan keskittymistä ja innokkuutta, jolloin se suoriutuu tehtävistä paremmin. Eustressissä koira ei myöskään koe pelkoa tai distressiä, sen reaktiokynnys on alentunut ja toiminta täten nopeaa. Voimakas stressi puolestaan heikentää suorituksia, esim. koira on liian kiihtynyt oppiakseen ja pystyäkseen toimimaan kunnolla tai se ei jaksa työskennellä samalla tasolla pitkään. Aivoissa muistamisen ja logiikan osa aktivoituu eustressissä kun taas distressissä aktivoituu aivojen ”taistele tai pakene” –osa. Nämä eivät voi olla toiminnassa yhtä aikaa, joten distressin aikana koira ei voi ajatella loogisesti, oppia tai painaa asioita mieleensä.

Miten liiallisen stressin tunnistaa koulutustilanteessa?

Koiran käyttäytymiseen ja elekieleen vaikuttaa se, mikä koiraa stressaa. Onko stressin aiheuttaja outo ympäristö, vieraat ihmiset tai koirat, äänet, omistajan epänormaali käyttäytyminen, liiallinen innostuminen tms. Koiran elekielen tunteminen ja ns. koiranlukutaito ovat avainasemassa. Miten koira käyttäytyy verrattuna sen normaaliin tilaan – koiran ilme, katse, korvat, kropan suunta, liikkuminen, jännittyneisyys, hännän asento, onko koira matalana vai yrittääkö se olla iso, läähättäminen, sijaistoiminnat ja rauhoittavat signaalit, syökö se annettuja nameja ym. kertovat siitä, millainen olotila koiralla on.

Stressaantunut koira rauhoittaa itseään haukottelemalla.

Oppimiseen ja kouluttamiseen liittyvissä tilanteissa liian stressaantunut koira voi olla esimerkiksi kovinkin innokas ja aktiviinen, mutta se ei opi hyvin, vaan tarvitsee oppiakseen useita toistoja samasta asiasta. Koiran työskentely voi olla säntäämistä eri suuntiin, paikallapysyminen voi olla hankalaa, se voi äännellä, yrittää varastaa palkkion, tarjoaa vääriä asioita, ei ymmärrä annettuja käskysanoja, tekee virheitä jne. Täten oppimisen kannalta liiallinen koiran kiihdyttäminen oppimistilanteessa aiheuttaa hitaampaa oppimista kuin koiran maltillisempi innostaminen.

Työskentelyssä liian stressaantunut koira voi esimerkiksi aloittaa työskentelyn ”korkealta ja kovaa”. Esine-etsinnässä koira lähtee alueelle kovalla vauhdilla, mutta hieman ilman nenää eli se voi aluksi vain juosta alueella. Etsintä voi alkaa hiipua ja koiraa voi olla vaikea saada lähtemään uudelleen etsimään tai uudelleenlähetysten jälkeen etsinnän voima ja intensiivisyys alkaa kadota. Etsinnässä on siis piikki alussa, jolloin tehdään töitä todella vauhdikkaasti, mutta loppua kohden tehokkuus häviää. Työskentely on aluksi erittäin näyttävää, mutta koska koira on silloin liian kiihtyneessä tilassa, se ei pysty pitämään samaa tahtia yllä kauan. Jännittyneisyyteen liittyvässä stressissä koiran työskentely voi olla normaalia vaisumpaa, se ei tunnu kuuntelevan käskyjä, yrittää ehkä poistua tilanteesta ja esittää rauhoittavia signaaleja (esim. hidastelee, rapsuttaa, läähättää ja haukottelee.

Stressitutkimuksia

Stressiä on tutkittu työ- ja harrastuskoirilla monissa tutkimuksissa. Pelastuskoirien stressitutkimuksessa ⁽¹ huomattiin, että vaikeissa olosuhteissa oli hyvä pitää etsintöjen välissä kunnollinen lepotauko. Pitkän etsintäjakson jälkeen havaittiin koirissa stressitilan muuttumista eustressistä distressiin, jolloin koirien motivaatio etsiäkin laski. Agilitykoirien stressitutkimuksessa ⁽² havaittiin monenlaisia stressin merkkejä kilpailujen aikana, esim. ennen starttia tärisemistä ja läähättämistä. Kortisolitasot olivat kisojen jälkeen kohonneet. Poliisikoiratutkimuksessa ⁽³ todettiin, että uhkatilanteessa pelokkaasti tai epävarmasti käyttäytyvien koirien kortisolitaso nousi selvästi kun taas itsevarmemmin käyttäytyneiden koirien stressitaso pysyi matalampana.

Stressin kertyminen

Stressin kertyminen tarkoittaa sitä, että elimistön stressihormonitaso pysyy korkeana johtuen joko siitä, että koira kokee voimakasta stressiä liian usein tai pienempää stressiä säännöllisesti. Kun elimistö ei pysty palautumaan stressistä kunnolla (alentamaan stressihormonitasoa normaalille tasolle), stressiä alkaa ”kertyä” eli koirasta tulee kroonisesti stressaantunut.

Harrastus- ja työkoirien kohdalla stressiä voi kertyä jos koiran kanssa harrastetaan jotain sellaista lajia, jonka parissa se on erittäin stressaantunut. Jos tätä tapahtuu vain kerran viikossa, koiran stressitaso todennäköisesti ehtii laskea hyvinkin ennen seuraavaa kertaa. Toisaalta jos erittäin kiihdyttävä asia tapahtuu vain harvoin, koiran odotukset sitä kohtaan voivat olla todella korkeat, minkä vuoksi koiran stressitaso voi kerralla nousta erittäin suureksi verrattuna siihen, että asiaa tehtäisiin säännöllisesti ja se olisi koiran mielestä tavanomaisempaa.

Yleisempi tapa kerryttää stressiä on se, kun koiran kanssa harrastetaan usein ja säännöllisesti sellaisia asioita, joita tehdessään koira on aina stressaantunut. Esimerkiksi koiran kanssa harrastetaan agilityä, flyballia ja koirafrisbeetä joka viikko. Kaikissa näissä koira tekee jonkinlaista saalistamista ja niissä juostaan kovaa vauhtia. Riippuen koiran luonteesta, miten sitä koulutetaan näissä lajeissa ja miten koira käyttäytyy ko. lajien parissa koiran stressitaso voi olla korkea joka kerta, kun sen kanssa harjoitellaan. Oletettavasti lajivalikoiman perusteella koira joka tapauksessa on jatkuvasti ainakin hieman stressaantunut, vaikka se pitäisikin lajeista. Lajit vain ovat sellaisia, joissa koira helposti kiihtyy ja täten kokee stressiä.

Mitä enemmän jossain lajissa/lajeissa koiraa kiihdytetään tai mitä hermostuneemmin/kiihtyneemmin koira käyttäytyy lajin parissa, sitä helpommin koira ko. lajia (usein) harrastaessaan voi kiihtyä liikaa, etenkin jos sillä ei ole järkeviä tapoja purkaa stressiä tilanteen jälkeen. Kiihdyttäviä lajeja voivat olla agility, koirafrisbee, flyball, metsästys (tilanteesta riippuen), suojelu sekä erilaiset juoksemiseen ja liikkumiseen liittyvät toiminnat. Vähemmän kiihdyttäviä voivat olla esim. metsästyskoirien jälkikoe, yleensä jäljestäminen, tarkkuusetsintä tai nose work.

Stressiä voi kertyä myös salakavalasti muuallakin kuin harrastusten/työtehtävien kautta. Koiran elämässä voi olla monia pieniä stressaavia asioita, jotka yhdessä harrastusten lievän stressin kanssa voivat tuottaa koiralle kroonista stressiä. Esimerkiksi koiraa stressaavat arkielämässä kodin kissa (joka ei anna koiran liikkua vapaasti), lähes joka kerta lenkille lähdettäessä aidan takana haukkumaan ryntäävä naapurin koira, lenkillä tapahtuva pallonheittelyleikki, naapurissa olevat juoksuiset nartut ja autossa matkustaminen treenipaikalle. Nämä yhdessä kiihdyttävän harrastamisen kanssa voivat tehdä koirasta kroonisesti stressaantuneen, vaikka itse harrastuksessa toiminta olisi järkevää.

Alkuperäisessä elinympäristössään koira kokee myös stressiä, joten stressiä voidaan pitää normaalina osana koiran elämää. Nykykoiran kohdalla eroa on siinä, mistä stressi syntyy ja miten usein sitä koetaan. Harrastus- ja työkoirien stressi liittyy usein saalistamiseen, minkä tyyppistä stressiä koiraa ei ole ”suunniteltu” kohtaavaan liian usein (vrt. susi ja riistan saalistaminen, koira ja jätteiden syöminen). Koska koiran kanssa harrastaminen tai koiran käyttö töissä vaikuttaa usein koiran stressitasoa nostavasti, pitää miettiä myös erilaisia tapoja saada koira selviämään työskentelyn aiheuttamasta stressistä.

1) http://edoc.ub.uni-muenchen.de/7235/1/Wilhelm_Stephanie.pdf
2) Pastore ym. 2011. Evaluation of physiological and behavioral stress-dependent parameters in agility dogs.
3) Horváth ym. 2007. Three different coping styles in police dogs exposed to a short-term challenge

Kirjoittaja: Pipa Pärssinen