Ajatuksia agilitysta lainakoira-Erinin kanssa

Agility perustuu ohjaajan ja koiran väliseen yhteistyöhön: koira tarvitsee ohjaajan, joka kertoo miten esteet tulisi suorittaa ja ohjaaja tarvitsee koiran, jolle antaa ohjeita.

Joskus agilityharrastajan elämässä voi kuitenkin tulla eteen elämänvaihe, jossa kotona asuvista koirista ei yksikään syystä tai toisesta ole kykeneväinen tekemään agilitya. Tällöin lainakoiran kanssa harrastaminen voi olla yksi tapa pysyä mukana lajin parissa. Tässä kirjoituksessa kerron, minkälaista on harrastaa agilitya lainakoiran kanssa, ja mitä olen tähänastisella matkallani siitä oppinut parsonrussellinterrieri Erinin kanssa.

Monen yhtäjaksoisen agilityharrastusvuoden jälkeen omien koirieni kanssa löysin itseni alkuvuodesta 2022 tilanteesta, jossa minulla ei ollutkaan enää kotona koiraa, jonka kanssa olisin voinut tehdä agilitya. Vuoden 2021 loppupuolella jouduin ensin hyvin yllättäen koiran terveyssyiden takia lopettamaan aivan liian varhain 5-vuotiaan shetlanninlammaskoira Raichun kanssa agilityn. Siitä sitten vain muutama kuukausi myöhemmin tuli aika päästää 10-vuotias shetlanninlammaskoira Stella ansaituille eläkepäiville. En ollut koskaan aiemmin ajatellut, että tekisin agilitya säännöllisesti kenenkään muun kuin omien koirieni kanssa, mutta kun minulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla agilitya 9-vuotiaan parsonrussellinterrieri Erinin kanssa, en voinut kieltäytyä – palo ja ikävä tekemään agilitya oli niin suurta! 

Erinin kanssa aloitimme tutustumisen toisiimme suoraan agilityn treenikentällä. Erin (virallisemmin Scotstyles Mindy Super) on 3-luokan tasoinen minikoira, jolle on opetettu kaikki esteet ja se on harrastanut agilitya omistajansa kanssa nuoresta lähtien. Erin on myös tottunut aiemmin olemaan lainaohjaajien ohjaksissa radalla. Näistä syistä lähdimme yksinkertaisesti suoraan radalle kokeilemaan, miten yhteinen rytmi agilityssa löytyisi. Erin lähti ensimmäisistä treeneistä lähtien reippaasti kanssani radalle, joten yhteiset treenit saivat jatkoa. Olen alusta alkaen keskittynyt eniten positiivisen suhteen rakentamiseen Erinin kanssa, joten treenit ovat sisältäneet paljon iloisia palkkaushetkiä. Ehdimme viime keväänä harjoittelemaan säännöllisesti reilun parin kuukauden ajan ennen kesätaukoa. Nyt olemme loppukesästä alkaen jälleen palanneet yhteisten treenien pariin ja syksyn aikana on myös tarkoitus ottaa kisastartteja. 

Lainakoiran kanssa harjoittelun alussa on luonnollisesti otettava huomioon koiran oma oppimishistoria, joka saattaa olla aivan toisen tyyppinen kuin mihin on omien koiriensa kanssa tottunut. Näin oli esimerkiksi minulla Erinin kanssa, josta huomasin heti tiettyjä eroavaisuuksia omien koirieni kanssa.

Esimerkiksi Eriniä tulee ohjata tilanteessa kuin tilanteessa hyvin vahvalla asenteella, kun taas omat koirani toimivat myös vähän pehmeämmällä ja kevyemmällä ohjauksella monissa tilanteissa. Harjoittelun alussa itselleni tuli suurimpana yllätyksenä, miten paljon Erin tarvitsi omiin koiriini verrattuna saattamista esteille, jonka vuoksi olemme kiinnittäneet erityisen paljon huomiota treeneissä niin sanottuihin ”esteiden lukituksiin”. Erin etenee todella nopeasti, joten olen ohjaajana herkästi ongelmissa, jos Eriniä pitää saattaa liian lähelle esteitä enkä saa tarvitsemaani etumatkaa seuraavaan tilanteeseen. Erin on mielestäni kehittynyt tässä asiassa yhteisten treenien ja oikea-aikaisten palkkausten ansiosta, mutta edelleen esteiden lukituksia ja itsenäistä työskentelyä radalla on työstettävä. 

Erinin kanssa ohjaajankin on juostava kovaa, mutta erityisesti Erinin tassut ovat sen hurjan etenemisvauhdin takia koetuksella. Erinillä on taipumus myös niin sanotusti ”ylikuumentua” radalla, jonka vuoksi Erinille on koulutettu turvallisuussyistä pysäytykset kontaktiesteiden alastuloille. Pysäytyskontaktit pienentävät loukkaantumisriskiä Erinin kohdalla, mutta samalla jarruttaminen kontaktiesteiden alastuloissa kuitenkin kuluttaa jonkin verran enemmän Erinin anturoita kuin jos sillä olisi juoksukontaktit. Erin on saanut omien koirieni tapaan jo vuosien ajan Nutrolinin Skin & Coat -öljyä, jonka ansiosta Erinin tassut ovat pysyneet ehjinä jarrutteluista huolimatta. Skin & Coat on toiminut ikään kuin sisäisenä tassuvoiteena ja on parantanut myös Erinin tassujen ihon luontaista suojakerrosta. 

Erinin kanssa agilityn tekeminen on ollut samaan aikaan haastavaa ja kivaa. Se vaikuttaa paljon, kun en ole itse ollut pohjakouluttamassa Eriniä omaan käteen sopivaksi, vaan minun on täytynyt mukautua ohjaajana ja samalla pyrkiä vahvistamaan Erinin taitoja niin paljon kuin mahdollista. Huomioitavaa on myös, että Erinin kanssa harrastaminen ei onnistuisi alkuunkaan, ilman toimivaa yhteistyötä Erinin omistajan kanssa. Tässä on ollut kyse jaetusta ilosta, josta kaikki osapuolet ovat nauttineet. Treenejä ja kisoja on suunniteltu maltillisesti vain viikko kerrallaan. Sanomattakin on selvää, ettei agility Erinin kanssa tunnu samalta kuin oman ja alusta asti itse koulutetun koiran kanssa, mutta olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Lajin harrastaminen ei ole itsestäänselvyys ja tästä minulla on mahdollisuus oppia paljon. Erin auttaa minua ylläpitämään sekä omaa agilitykuntoani että kisarutiinejani, ja samalla Erin vahvistaa minua agilityvalmentajana, sillä agilityn tekeminen aivan toisen tyyppisen koiran kanssa laajentaa myös lajiymmärrystäni. 

Sonia Delatte

Sonia Delatte on Turussa asuva agilityn monitaituri jo kohta 10 vuoden ajalta.

”Nutrolin ® -öljyt puolestaan ovat olleet elämässäni ja käytössä koirillani jo tätäkin kauemmin. Olen ammatiltani psykologi, agilityn ollessa kuitenkin suuri intohimoni. Vietänkin suuren osan liikunnallisesta vapaa-ajastani omien koirieni ja koiraharrastusten parissa.” 

Lue lisää Soniasta