Hevosenhoitajan fyysisesti raskas työ vaatii ja palkitsee

Juulianna Ahokki on suomalainen hevosenhoitaja, joka on työskennellyt yli neljä vuotta Juulia Jyläksen ja Herman van Triestin tallilla Hollannissa. Juulianna meni alun perin Juulian luokse valmentautumaan oman hevosensa kanssa. Hän alkoi auttaa tallitöissä valmentautumisen sivussa, mutta ei ollut silloin vielä varsinaisesti tallilla töissä.

Jonkin ajan kuluttua oman hevosen kanssa alkoi tulla hankaluuksia. Sen seurauksena treenimotivaatio laski. Juuliannan piti miettiä, että mitä hän tekee jatkossa. Hän päätyi tekemään töitä tallilla, vaikka treenasikin vielä kunnolla noin kerran viikossa. Vuoden 2016 lopulla Juulianna myi hevosensa, jonka jälkeen hänellä ei ole ollut omaa hevosta. Ratsastamisesta ei ole kuitenkaan tarvinnut täysin luopua, sillä hän liikuttaa jatkuvasti Juulian hevosia kotitallilla osana työtään.

Pitkät työpäivät

Juulianna työskentelee lähinnä Juulian ja Hermanin kotitallilla. Hän on mukana hoitajana myös harjoituskisoissa sekä pienissä kansallisissa kilpailuissa. Isoihin kansainvälisiin kilpailuihin hän ei lähde töihin, sillä niissä hoitajan tehtävistä vastaa isoihin kisoihin erikoistunut hoitajakollega.

Juuliannan työpäivä alkaa yleensä klo 7. Ensimmäiseksi hän ruokkii hevoset, minkä jälkeen alkaa karsinoiden siivous. ”Tällä hetkellä karsinoita on kahdeksan, välillä niitä on ollut kaksitoista. Karsinoiden siivoamisen välissä hevosia viedään ulos tarhoihin ja laitumelle sekä kävelykoneeseen”, Juulianna kertoi.

Aamutalli tehdään yhdeksän ja kymmenen välillä, ja kun se on ohi, Juulia tulee talliin ja aloittaa ratsastuksen. ”Laitan hevosia Juulialle ratsastuskuntoon sekä tarvittaessa myös juoksutan hevosia. Jos minulle jää liikutettavia hevosia, ratsastan ne sitten jossain välissä. Täällä olevat kisahevoset ovat kaikki tosi kilttejä hoidettavia, joten sen puolesta ei tule ylimääräisiä haasteita. ”

Päivällä tarhaus jatkuu: Juulianna vaihtaa aamupäivällä ulkona olleita sisälle sekä vastaavasti vie sisällä olevia ulos. Illalla hevoset ruokitaan ja kisahevosia kävelytetään maasta käsin. ”Päivän pituus vaihtelee paljon, työaika on periaatteessa klo 7–17. Päivät voivat venyä, ja välillä voi olla kolmentoista tunnin päiviä, mutta joskus on sitten lyhyempiä”, sanoi Juulianna.

Joustoa ja sopeutumista

Hevosenhoitajan työ on raskasta sekä fyysisesti että psyykkisesti. On pystyttävä joustamaan. ”Pitää varautua siihen, että alkuperäiset suunnitelmat voivat muuttua päivän aikana monta kertaa. Ei voi myöskään kuvitella, että yksittäiset tehtävät alkaisivat tai päättyisivät aina minuutilleen niin kuin on suunnitellut”, Juulianna muistutti.

Työ vaatii sopeutumista ja avointa mieltä. ”Pitää olla valmis ottamaan uutta informaatiota vastaan, eikä saa olla sellainen, että itse tietää aina kaiken. Asenteen on oltava kunnossa, sillä se ratkaisee, miten työssä pärjää.”

Hevosenhoitaja kokee ikäviä ja jopa haikeita hetkiä esimerkiksi silloin, kun lempihevonen myydään. Se kuuluu kuitenkin työnkuvaan. ”Hevosiin ei saa kiintyä liikaa, sillä ne saattavat vaihtaa omistajaa hyvinkin nopeasti. Tietenkin niistä täytyy pitää, jotta alalla voi työskennellä”, Juulianna totesi.

Juulianna on työvuosiensa aikana hoitanut useita hyvin erilaisia ja eri-ikäisiä hevosia.

”Olen oppinut Juulian ja Hermanin luona uskomattoman paljon. Minulla ei ole opintoja hevosenhoitajakoulusta, joten tämä on ollut minun oppilaitokseni. Olen myös kasvanut paljon ihmisenä tämän työn myötä”, Juulianna totesi ja lähti jatkamaan töitään eli huolehtimaan Juulian ja Hermanin hevosista.

Juuri se – työskentely hevosten kanssa – on hänestä kaikkein parasta.