Hanna Närhen vinkit kisakauteen valmistautumiseen

Vaikka omassa taloudessa ei ole nyt palveluskoirakokeisiin suuntaavaa kisa- tai treenikoiraa, huomaan vanhasta tottumuksesta katsovani kalenteria sillä silmällä. Kohta kisataan jo täysillä – oletko valmis?

Kaikki tiet vievät Roomaan

Moni menestynyt koiraurheilija ei tee suunnitelmia, mutta koska itse lukeudun ehdottomasti projekti-ihmisiin, jotka nauttivat asian kehittelemistä paperilla, olen odottanut jo kauan helmikuuta. Se kääntää katseet kohti kesää, ja kisakalenteri alkaa täyttyä koulutuksista ja kisoista. On aika tehdä suunnitelma ja rakentaa palapeliä kohti kisoja.

Ensimmäisenä on tsekattava kauden tavoite. Kun maas’ on hanki ja järvet jäässä, kaikkea saa haaveilla, koska mitään ei ole vielä menetetty. Touko-, kesä-, heinä-, elo-, syys- ja lokakuut ovat oikein hyviä pk-kuukausia, ja jollei kisoille, niin ainakin treenaamiselle. Pieni säävaraus pitää toki ottaa huomioon. Jos lunta sattuisi riittämään lähes kesäkuulle saakka, osa maastotreeneistä ei ehkä onnistu.

Merkataan kalenteriin tiedossa olevat kisat, omat toiveet ja talkoot – aina voi myös itse järjestää pk-kokeen – sekä leirit, koulutukset ja treenittömät kohdat, esimerkiksi lomamatkat, koiran hoidot (fysioterapiat, hieronnat tms.) ja niitä seuraavat lepopäivät.

Kun koko kauden kirjaa yhdelle sivulle (seinäkalenterin kokonainen vuosi on loistava), huomaa, millainen rytmi vuodelle on tulossa.

Mitä treenaisin?

Yksinkertainen on kaunista. Riittää, kun treenataan se, mitä tarvitaan, ei sen enempää. Treenataan pienissä paloissa ja yhdistetään treeneihin häiriöt, sen jälkeen kasataan palaset paikoilleen ja nautitaan. Pohditaan, mitä talvella voi treenata kotona, pihassa tai hallissa.

Mitä pitäisi vahvistaa ja mikä olisi mukavinta koiralle ja ohjaajalle juuri ennen koetta (2–3 viikkoa ennen h-hetkeä)?

Otetaan esimerkiksi tottis. Joko riittäisi seuruusuoran treeni vai tehtäisiinkö jotain muuta? Mitä kuuluu paikkamakuun valmistelulle, noudon edes–takaisin-vauhdille, kapulan kannolle, hyppytekniikalle tai tilanteelle, että ohjaaja on heittänyt jo kahdesti kapulan päin estettä? Näyttävätkö liikkeiden välit teiltä ja onko niitä treenattu tarpeeksi? Tottiksessa on liikkeiden välissä perusasennossa vain muutama sekunti aikaa kiittää koiraa edellisestä liikkeestä (eli sulkea liike), kertoa seuraava liike (ilman näyttävää viritystä) ja odotella tuomarilta lupaa lähteä seuraavaan liikkeeseen.

Onko koirasi kisoissa yhtä onnellinen ja tasapainoinen kuin treeneissä uuden liikkeen aloittaessaan, vaikka se on saanut treeneissä usein isomman palkan liikkeen jälkeen? Kisoissahan se saa vain kehun perusasennossa.

Millainen koirasi vire ja keskittyminen on läpi koko tottiksen? Jos pakka jossain kohdassa hajoaa, mitä kohtaa voisit treenata paremmaksi? Usein vastaus löytyy raadollisesti yhteistyöstä: yhteisestä kielestä, palkkauksesta, kiittämisestä, virittämisestä – ei niinkään arvioitavasta liiketeknisestä tempusta.

Entä miten sujuu jälki? Janalle lähetys, jäljen nosto, jäljen ajo, kulmat, esineilmaisu, esineen palkkaus, esineeltä lähtö, maastomuutokset, sääolosuhteet, ojat, polut ja tietysti harhat. Missä jamassa ovat itsevarmuus, ohjaajan liinankäyttö, rentous, usko?

Esineruutuun liittyy monta seikkaa: alueella pysyminen, ylimääräisten tuoksujen hylkääminen, esineen nosto, kanto ja luovutus, uudelleen lähetys, kulman tarkastus… Jokaista maasto-osuuteen liittyvää osa-aluetta on päästävä treenaamaan, mutta jokaista pientä juttua ei ehkä kannata treenata jatkuvasti.

Kolme asiaa kerralla

Seuraavaksi valitaan kisatavoite ja suunnitellaan asioita. Kesän 2019 palveluskoirien SM-kisat Lahdessa elokuun puolivälissä voivat olla liian kaukana, koska sitä ennen ehtii tapahtua paljon. Siksi otetaankin kisaamisen välitavoitteeksi 9.6. järjestettävä jälkikoe.

Jos pidetään lepoa pari päivää ennen koetta, niin kaunis ja onnistunut tottis esineineen ja jälkineen, monine osa-alueineen, pitäisi olla valmiiksi hiottu 7.6. mennessä.

Maaliskuun alusta kokeeseen on 14 viikkoa. Se on niin paljon, että jokaiselle viikolle voi hyvin tehdä oman aikataulun, valita osa-aluepainotukset ja antaa muiden liikkeiden levätä sillä välin.

Ota tavoitteeksi treenata vain kolmea asiaa tai liikettä yhdessä treenissä. Tottiksessa ne voisivat olla paikkamakuu, nouto ja liikkeiden välit. Saat treenata kustakin mitä osa-aluetta tahansa joko ilman häiriöitä tai häiriöiden kera. Tutkaile liikkeitä joka suunnasta, tee niitä palkatta tai palkkaa monipuolisesti. Keksi erilaisia tilanteita, joissa koirasi voisi tarvita treeniä teknisesti, vauhdillisesti tai henkisesti. Muista, ettet lisää treeniin yhtäkkiä seuruuta, esteitä tai luoksetuloa; ne eivät kuulu tähän treeniin.

Jotta saat märehtimisaikaa riittävästi, tee sama treeni 2–3 päivänä. Sitten kokeile jotain uutta: liu’uta kolmen treeniä kalenterissa eteenpäin 1+2-ajattelumallilla niin, että otat edellisestä treenistä 1 vanhan liikkeen ja uusia liikkeitä 2, tai edellisestä treenistä 2 liikettä ja 1 uuden liikkeen. Esimerkiksi treeni ”paikkamakuu–nouto–liikkeiden välit” jatkuu parin päivän jälkeen treenillä ”paikkamakuu–nouto–perusasento” tai ”paikkamakuu–luoksetulo–perusasento”.

Hajuja maastosta

Jatka samaan tapaan maastossa. Valitse kolme osa-aluetta, joita treenaat. Ne voivat olla esineen tai jälkikepin paikantaminen, jana ja suoralla jäljellä asioiden ylittäminen (polku, kivi, risukko, oja…). Nauti pienistä paloista, kuvittele asioita sääntökirjan vastaisesti, syö hyviä eväitä ja unohda täydellisesti kaikki muut asiat, joita voisi treenata.

Muista lenkkeillä metsässä, antaa koirasi kulkea vapaana, tietenkin maanomistajan luvalla, ja tottua metsän hajuihin. PK-koira tarvitsee kokemusta hajuista ja niiden merkityksistä ilman ohjattua treeniä.

Jos ideat loppuvat, kahlaa netin blogeja läpi ja käy kuuntelemassa eri lajien koulutuksia. Teknisesti sinulla ei ole mitään hätää. Kaiken ehtii tehdä. Ja kun kesäkuu koittaa, olette koirasi kanssa valmiita nauttimaan jälkikokeesta.

Kirjoitus: Hanna Närhi

Kuvat: Sara Malinen ja Katja Johansson