Tavoitteiden asettaminen ohjaa eteenpäin

Agilityharrastuksemme sai alkunsa keväällä 2020, kun menimme Mindyn kanssa kokeilemaan lajia alkeiskurssille ja innostuttiin siitä kovasti. Nyt olemme treenanneet agilityä tavoitteellisesti (milloin pienillä, millon suurilla tavoitteilla) noin kaksi vuotta. Olen ollut todella positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin minut on otettu alusta saakka mukaan, nuoresta iästäni huolimatta. Parasta agilityssä on mielestäni se, että saa viettää laatuaikaa yhdessä oman parhaan ystävän kanssa. Eniten minua sytyttää agilityn vauhti ja erilaisten taitojen opettaminen koiralle.

Tällä hetkellä koen, että olemme jo todella lähellä niin sanottua “ihanne-agilityamme”, jonka saavuttaminen on minulle ehkä suurin tavoite agilitypolullamme. Siihen kuuluu sujuva yhteistyö radalla, erilaisien opetettujen taitojen hallitseminen kovemmassa vauhdissa ja pidemmissä ratakokonaisuuksissa, sekä rento mutta itsevarma suhtautuminen tekemiseen kummallakin osapuolella. Haluan edustaa koiralähtöistä agilityharrastajaa, joka muun muassa huomioi koiran tunteet (ja esimerkiksi jännitystä, epävarmuutta tai paineistumista aiheuttavat kohteet) ja vahvuudet, sekä treenaa positiivisella asenteella koiran ja treenikaverit huomioiden.

Kaikki ei ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista

Alkuvuodesta jouduimme kokemaan myös agilityn kamalat varjopuolet, kun Mindylle sattui ikävä tapaturma, josta kuntoutuminen takaisin treenikentille kesti lähes viisi kuukautta. Mindyllä lipesi tassu korkealla puomi-esteellä, jonka myötä se putosi pahasti niska edellä alas. Kävimme näiden kuukausien aikana paljon osaavalla eläinfysioterapeutilla ja akupunktiossa avaamassa jumeja (joita koko kroppa oli täynnä), sekä ortopedillä CT-kuvissa. Jumien lisäksi Mindyllä oli myös revähdys ja turvotusta, sekä kudoksiin vuotanutta verta. Niihin Mindy söi myös kipulääkettä muutaman kuurin, ja kun kaikki viimein oli kunnossa, päästiin aloittamaan peruskunnon kohotus muun muassa fysioterapeutin ohjeistamilla jumpilla. 

Nyt Mindy on täysin kunnossa, oma ihana, pirteä itsensä ja treenitkin ovat kesän aikana lähteneet hyvin käyntiin ilman takapakkeja. Tämä kokemus oli (ja on edelleen sitä miettiessä) minulle henkisesti todella raskasta, sillä huoli Mindystä oli todella suuri, ja pelko kuntoutuksen epäonnistumisesta oli koko ajan vahvasti läsnä. Olenkin todella kiitollinen siitä, että Mindy saatiin niin hyvin kuntoutettua osaavien ammattilaisten käsissä ja kirsikkana kakun päällä saamme jatkaa meille rakasta harrastustamme agilityä. Koiran hyvinvointi menee kuitenkin omissa arvoissani AINA kaiken harrastamisen edelle, ja harrastamista tärkeämpänä pidän tervettä koiraa, joka loppupelissä on minulle aina ensisijaisesti rakas perheenjäsen, kuin “harrastusväline”. Koen, että olen aina ollut onnellinen terveistä koiristani, mutta tämän tapaturman myötä onnellisuus ja kiitollisuus siitä on noussut kattoon.

Uudet tuulet

Tapaturman myötä myös tavoitteita on täytynyt miettiä uusiksi. Alkuvuodesta asetin tavoitteeksemme muutaman suuremman tavoitteen: saada kaikki esteet ratavalmiiksi ja startata viralliset kisat ykkösluokassa. Lisäksi varovaisena tavoitteena oli myös nousta ainakin 2-luokkaan ja mahdollisesti kisata junioriharrastajien omissa SM-kilpailuissa. Näistä yksikään ei luonnollisesti ole toteutunut, ja tuskin tulee toteutumaankaan, sillä oma kammo kontaktiesteille on valtava.

Loppuvuoden tavoitteiksi olen asettanut meidän päätavoitetta (aikaisemmin avaamani “ihanne-agility”) tukevia treenikohteita, kuten:

• keppitaidot erilaisissa tulo- ja poistumiskulmissa sujuvammiksi ja itsevarmemmiksi
• hyppyvihjeet aktiivisempaan käyttöön pidemmissä ratakokonaisuuksissa 
• varovaisena tavoitteena virallisissa kisoissa starttaaminen hypäreillä (ensi vuoden alusta 3-luokkaan voi nousta erikseen hyppy- ja agilityradoilla)

Nämä ovat suhteellisen pieniä tavoitteita, mutta silti sopivia meidän loppuvuoteen. Ne myös tukevat päätavoitettamme ja uskon että molemmat tykätään niiden treenaamisesta.

Tavoitteiden positiivinen vaikutus treenaamiseen

Kun treenaa tavoitteellisesti, tulevan treenivuoden ja treenien suunnittelu on tärkeää tavoitteiden saavuttamiseksi. Koen että tavoitteiden asettamisella on ollut paljon positiivista vaikutusta treeneihimme. Kun keskittyy hetkeksi miettimään tulevan kauden tavoitteita, pystyy hyvin kartoittamaan esimerkiksi treeniä tarvitsevia aiheita, vahvuusalueita ja tulevaa kautta kokonaisuudessaan. 

Minulla on tapana asettaa tulevalle vuodelle muutama päätavoite, joita mielessä pitäen pyrin suunnittelemaan vuoden treeni-, peruskunto- ja lepokausia. Jokaisen kuukauden alussa asetan kuukausikohtaiset tavoitteet, joiden pohjalta suunnittelen vielä viikkokohtaiset tavoitteet. Kuukauden lopussa varaan pienen hetken myös sille, että käsittelen muun muassa kuluneen kuukauden onnistumisia, harjoittelua vaativia asioita, kuukauden aikana heränneitä ajatuksia ja oivalluksia, sekä asioita mitä kannattaisi mahdollisesti tehdä toisin. Tästä on ollut iso apu treenien huolellisessa suunnittelussa ja vuoden hahmottamisessa. Sitä paitsi, se ei loppupelissä vie ihan hirveän paljoa aikaakaan ja antaa mielestäni enemmän, kuin ottaa. 

Miksi hyvin suunniteltu treeni kantaa usein pidemmälle, kuin hutaisten suunniteltu?

Koen myös huolellisen treenien suunnittelun tärkeänä osana agilityharrastustamme. Ihmiset ovat erilaisia, ja jokin tapa mikä toiselle sopii, ei tietenkään automaattisesti sovi toiselle, mutta joka tapauksessa ajattelin avata lyhyesti omaa näkökulmaani treenien suunnittelun kannattamisesta. 

Olen etenkin lähiaikoina miettinyt, miksi treenit ovat viimeisen vuoden aikana tuntuneet onnistuneemmilta, kuin aikaisemmin? Miksi enää lähes koskaan mikään ei ole varsinaisesti jäänyt kaivelemaan hampaankoloon treenien päätyttyä? Miksi meidän kummankin itsevarmuus ja mielentila on ollut huomattavasti parempaa kuin aiemmin?

Isona erona olen huomannut treenien suunnittelun, joka aikaisemmin puuttui usein lähes kokonaan. Agilityharrastuksemme alkuaikoina suunnittelin treenit lähes poikkeuksetta lopullisesti vasta hallilla, siihen pohjaan joka kentällä sattui milloinkin valmiina olemaan. Sen myötä treeni tuntui lähes aina olevan yhtä sähläystä ja etenkin koiran epävarmuus todennäköisesti kasvoi oman säätämiseni ja epätarkkojen vihjeiden myötä. Koen ettemme myöskään päässeet tavoitteissamme etenemään, kun selkeitä tavoitteitakaan ei varsinaisesti ollut – treenattiin vaan sen mukaan, mikä sattui innostamaan hallille mentäessä. En sano, että siitä olisi suoranaisesti haittaa, mutta meidän kohdallamme se ei pidemmän päälle ollut kovinkaan tehokas tapa edetä tavoitteissa. 

Tiivistetettynä tavoitteiden huolellisesta suunnittelusta olen kokenut olevan hyötyä muun muassa seuraavissa asioissa:

• selkeämpi treeni niin koiralle kuin ohjaajalle
• enemmän onnistumisia, vähemmän ylimääräistä säätämistä
• epävarmuus poistunut lähes kokonaan, jonka myötä myös vauhti on kasvanut
• hyvä fiilis lähes aina hallille mentäessä ja hallilta lähtiessä
• tavoitteiden saavuttaminen huomattavasti nopeampaa ja sujuvampaa

Haasteet arjessa ja niiden käsittely

Jos siirrytään hetkeksi treenipuolelta arkeen ja sen tuomiin haasteisiin, voisin lyhyesti avata myös meidän arjen haasteita erityisesti lenkillä. Meillä suurin osa lenkeistä tulee tehtyä yhdessä molempien koirien kanssa, vaikka privaattilenkkejäkin mahtuu aina silloin tällöin (kuitenkin säännöllisesti) mukaan. Meidän koirilla on viimeisen puolen vuoden aikana alkanut ilmetä säännöllistä haukkuherkkyyttä lenkin varrella vastaan tulevia koiria kohtaan. No, se kieltämättä tuntuu rasittavalta ja kiusalliselta, kun omat koirat haukkuvat päin naamaa muille koirille, välillä myös täysin syystä. Ongelmahan on ollut siinä, että kumpikaan ei käyttäydy näin erikseen lenkkeillessä ja jos joskus harvoin kiehahtaa yli, tilanne on ollut todella helppo saada hallintaan. Lisäksi tällainen reaktio tulee ainoastaan kotiympäristössä, eikä siitä ole tietoakaan liikuttaessa vähän kauempana kotoa. 

Kesän aikana olen tutkinut paljon koirieni käyttäytymistä ja yrittänyt selvittää syytä sille. Olen tullut siihen tulokseen, että todennäköisesti he pitävät lähinurkkia reviirinään ja haukkuminen tulee niin sanotusti reviirin puolustusreaktiona. Yhdessä he saavat toisistaan voimaa ja itsevarmuutta, tai sitten he eivät erikseen lenkkeillessä koe tarvetta tällaiselle “puolustamiselle”.

Otin kesäprojektiksemme haukkumisen hillitsemisen, jossa olemme päässeetkin paljon eteenpäin. Lenkkeiltiin muutama viikko täysin erikseen ja vahvistelin nättejä ohituksia. Pelattiin myös LAT, eli Look At That -peliä, jossa koira oppii ilmaisemaan esimerkiksi jännittävän tai kiihdyttävän kohteen ottamalla katsekontaktin ihmiseen, jolta saa aina motivoivan palkan, kuten herkun tai lelun. 

Tässäkin projektissa olen käyttänyt hyödykseni tavoitteiden asettamista ja treenien suunnittelua. Olen asettanut meille pienet viikkokohtaiset tavoitteet, joita kohti pyrimme (kuitenkin ilman paineita) ja suunnitellut jo ennen lenkkiä esimerkiksi: mistä palkkaan, miten palkkaan, missä vaiheessa sanon palkkasanan ja missä tilanteissa on sopiva hetki superpalkalle. Tällöin myös niissä tilanteissa, joissa reagointikykyni tulee olla nopea, ehdin vihjeistämään ja palkkaamaan oikea-aikaisesti. 

Tavoitteiden asettamisesta ja huolellisesta treenin suunnittelusta voi siis olla paljon hyötyä muuallakin, kuin vain lajitreeneissä! Rohkaisen siis kaikkia kokeilemaan tätä, mikäli se hyvältä tuntuu! Tärkeintä on, ettei ota tavoitteista mitään paineita ja pilkkoo niitä tarvittaessa pieniin osiin. Kaikilla meillä on omat haasteemme, ja ne kuuluvat elämään. Emme me ihmiset ja eläimet ole kuitenkaan robotteja, joten virheet ja epävarmuudetkin täytyy hyväksyä ja iloita silloin, kun saa onnistumisen kokemuksia. Jos kaikki olisi aina helppoa ja sujuvaa, onnistumisetkaan eivät tuntuisi niin hyviltä! 

Toivottavasti saitte inspiraatiota omiin treeneihinne 💚

Teksti: Helmi Räty
Kuvat: Helmi Räty ja Rita Larjava / Mageekuva

Nutrolin® -öljyt päivittäisessä käytössä 

Me olemme laadukkaiden Nutrolin® -tuotteiden uskollisia käyttäjiä.

Koirilla päivittäisessä käytössä Nutrolin® Sport tukemassa urheilukoiran lihaksia, niveliä, jänteitä ja palautumista agilitytreeneistä, sekä Nutrolin® Skin & Coat edistämässä turkin ja ihon kokonaisvaltaista hyvinvointia. 💚

 

Helmi Räty

Jutun kirjoittaja on 15-vuotias tavoitteellinen agilityurheilija. Helmillä on kaksi shetlanninlammaskoiraa: 5-vuotias Mindy ja 2-vuotias Sunny, joista Mindy on tämän hetken aktiivinen harrastuskaveri.