Arppa - agilityn monitoimimies

Ari ”Arppa” Kuparinen on monelle agilityn harrastajalle tuttu nimi, sillä hän on omien sanojensa mukaan aksahönö, joka rakastaa puuhata erilaisten agilityyn liittyvien asioiden parissa.

”Aloitin harrastamaan agilitya vuonna 2008 ja nyt meillä on vaimon kanssa kolme shetlanninlammaskoiraa, joista kaksi on vielä kilpailuissa mukana. Vanhin koirani, menestynein kilpakaverini Nonnih, eläköityi kilpailuista 10-vuotiaana täysin terveenä ja hyväkuntoisena.”

Nonnin kanssa Arppa pääsi myös maailmalle edustamaan EO-maajoukkueessa kolmena vuonna.

Arppa on päässyt myös valmentamisen makuun. Hän tuli tunnetuksi siitä, että hän sai vuosien ajan rakennettua Nonnin huippukunnon optimaaliseksi tärkeimpiin kilpailuihin, joten nuo metodit alkoivat kiinnostamaan myös lajin sisällä muitakin ja kuntovalmennuksesta tuli pienimuotoinen juttu. Arppa on luennoinut aiheesta ja hän toimi Sonia Delatten Stella-sheltin kuntovalmentajana valmistautuessa MM-kilpailuihin. Arppa toimi myös valmentajana Liukan Villen ja Sanni Kariniemen valmentajana muutaman vuoden ajan.

hannah harrastuskaverina

Hannah on 4-vuotias sheltti, jonka kanssa Arppa treenailee ja harrastelee ilman suurempia tavoitteita.

”Hannahin koulutuksen kanssa jatkoin Elina Jänesniemen oppien parissa, mutta koira eroaa Nonnista melkoisesti. Olemmekin treenanneet itselleni uudella tavalla, ja olen oppinut paljon uutta koiran kouluttamisesta. Koirana Hannah on huomattavasti omatoimisempi kuin Nonni, joten on tässä itsekin tullut nähtyä uudenlaista puolta lajista ja koirien kehittymisestä!”

Nutrolin® on kuulunut lauman arkeen jo vuosien ajan ja Arppa itse nauttii Hip & Joint tabletteja. ”Jos tauon pitää tablettien syömisestä, niin sen kyllä huomaa kropassa nopeastikin”, hän virnistää. Koirat nauttivat pääsääntöisesti Sporttia.

Kilpailulliset tavoitteet eivät ole enää aivan takavuosien tasolla, mutta pientä kisapoltetta toki aina löytyy. ”En paljon murehdi seuraavaa päivää. Tykkään kyllä kisailla ja treenata, mutta urheilullisesti isoja tavoitteita ei enää ole, ellei sitten valmentamista lasketa mukaan. Sieltä saa myös omaan tekemiseen tosi paljon inspiraatiota ja uutta ajatusta.”

Arpan mielestä agilityssa on edelleen vuosien jälkeen hyvä meininki porukan kesken. Agilityssa ei ole ikärasismia, vanhat ja nuoret kilpailevat yhdessä ja yhteinen juttu yhdistää lajin harrastajia.

Omiin tavoitteisiin kuuluu tulevaisuudessakin valmentaminen ja saan edelleen olla joukkueenjohtajana tänä kesänä EO- ja Itävallan MM-kilpailuissa.