Niin vain pienestä pennusta kasvoi upea nuori koira, jonka tulevaisuus on edessä kirkkaana ja toiveikkaana. Ressi kotiutui lokakuun lopussa 2020, mutta mitä tapahtui sen jälkeen?
Ressi aloitti treenaamaan pian meille tulon jälkeen aktiivisuutta, leikkiä, rauhoittumista ja kaikkea muuta pientä mistä rakentaa vahva ja tukeva pohja kohti harrastuskoiran polkua.
Kun kyseessä oli aktiivinen pentu, se nautti tekemisestä alusta saakka, ja sen kanssa oli todella helppo lähteä leikin varjolla opettamaan myös teknisiä liikkeitä.
Minulle tärkeää on, että pentu saa kasvaa niin, että se saa näyttää luonteensa. Se saa osoittaa omat vahvuutensa, joita vahvistetaan ja niistä rakennetaan voimavaroja, mutta haluan pennun tuovan esiin rohkeasti myös ne asiat, joissa se kaipaa tukea ja vahvistusta. Näin rakennetaan hyvä suhde, ja näin sen teimme myös Ressin kanssa.
Talvi, kevät ja kesä treenattiin lajitaitoja suojeluun, tottikseen ja jälkeen. Kaikissa osa-alueissa Ressi kehittyi mieletöntä vauhtia. Se sai lajitreenien lisäksi juosta paljon vapaana, kehittää motoriikkaansa erilaisissa maastoissa, käydä koiratreffeillä ja olla koira. Se sai kehittyä rauhassa, mutta niin se nälkä kasvoi syödessä, enkä tarkoita vain itseäni. Ressi nauttii tekemisestä. Sen silmät loistavat kilpaa auringon kanssa kun sille antaa vihjeen tekemisestä. Ihan mistä tahansa. Se tekee kaiken puhtaasta halusta nauttien siitä, että se saa tehdä. Sen miellyttämisenhalu on kiehtovaa. Tämä koira tekee kaiken kohti ohjaajaa, mitä vain ohjaaja pyytää, mutta tasapainona sille loputtomalle työmoraalille Ressillä on pilkettä silmäkulmassa. Se on leikkisä, huumorintajuinen, lukee tilanteita loistavasti ja osaa heittäytyä tilaisuuden tullen aivan höpsöksi.
Me kehityimme ja hitsauduimme koko ajan enemmän yhteen koirakkona. Treenit etenivät nousujohteisesti, ja koira kehittyi mieletöntä kyytiä. Hiljalleen mieleeni hiipi ajatus siitä, että voisiko palveluskoiralajeissa kisaamiseen vaadittavan käyttäytymiskokeen eli BH-kokeen suorittaa jo syksyllä 2021. Epäröin pitkään, mutta kun koira eteni treeneissä vauhdilla, hain koepaikkaa. Olin täysin kauhuissani jännityksestä ja sain peruutuspaikan.
Kisajännitys meinasi viedä mennessään
Niin me menimme kokeeseen. Kotoamme Oulusta ajaa Kemiin reilun tunnin verran. Koepaikalla piti olla aamulla kymmeneltä, mutta olimme Kemissä jo kahdeksan aikaan. Jos mukaan lähteneet läheiset eivät olisi illalla pidätelleet, olisimme jännitykseni vuoksi lähteneet jo edellisenä iltana. Niin paljon minä jännitin. En uskaltanut kertoa kuin aivan lähipiirille koepaikasta, ja hyvä niin.
Koepaikalla ilmoittautuminen ja valmistautuminen sujuivat hyvin. Koesuoritus itsessään oli kelvollinen, mutta emme yltäneet likimainkaan parhaimpaamme. Tämä johtui täysin ohjaajan jännityksestä. Siitä huolimatta tottisosuus hyväksyttiin. Seuruukaaviot suoritimme arvosanalla hyvä, jäävät arvosanalla hyvät, paikallamakuu erinomainen. Olin pakahtua ylpeydestä, vaikka jännittäminen veikin meistä parhaan terän.
Kaupunkiosuus sujui hyvin. Neutraali tai kiinnostunut suhtautuminen ihmisiin, pyöräilijöihin ja autoihin. Kokeeseen liittymätön koirakko päästettiin flexissä tekemään äänekästä tuttavuutta aivan Ressin naamalle, mutta pikkuneiti olisi käynyt mielellään vain tervehtimässä. Suoriuduimme tästäkin. Seinään kiinni yksin jääminen oli mallikas ja reagoimaton jopa häiriökoiraan, ja ihmisryhmässä hengaileminen sujui moitteetta.
Ja niin meillä on nyt BH-koulutustunnus. BH Ressi. Minulle koe on henkinen mörkö, ja tämän vuoksi halusin suorittaa sen mahdollisimman pian. Hyväksytty tulos tuntui todella hyvältä. Olen edelleen hurjan ylpeä Ressistä ja siitä, että alle vuoden työllä saimme selätettyä ensimmäisen mörkömme. Voimme jatkaa eteenpäin ja tavoitella varsinaisia unelmiamme. Ressi suoritti BH-kokeen hieman yli vuotiaana, joka on aikaista, mutta olimme tiiminä siihen valmiita. Kiire meillä ei ollut, mutta todistimme itsellemme, että kova työ palkitsee.
BH Ressi, pieni hieno koira ❤️