Agilitymenestys: tavoiteltu tulos vai positiivinen sivutuote?

Menestys agilityssa, kuten kaikissa kilpaurheilulajeissa, perustuu viime kädessä kisasuorituksiin ja tuloksiin. Nämä ovat tietysti keskeisiä, koska kilpailun tarkoituksena on vertailla kilpailijoiden suorituksia keskenään eikä sijoituksia voida jakaa mitenkään muutoin kuin sääntöjen mukaan määritetyin kriteerein.

Agilityssa on kuitenkin kyse hyvin virheherkästä lajista, jossa huipputasolla kilpailevillekin on tyypillistä, että tulostaso voi vaihdella kisasta toiseen jopa saman kisapäivän aikana. Yksittäiset tulokset tai sijoitukset eivät siis itsessään määritä ketään kisaajana tai harrastajana. Tästä syystä agilityharrastajan omaa suhtautumistapaa kilpailemiseen tavallisesti koetellaan aika ajoin koko kilpailu-uran ajan. Omalla asennoitumisella on myös tärkeä merkitys, kun ajatellaan kisaamisesta nauttimista.

Tässä kirjoituksessa pohdin suorittamiskeskeisyyttä agilityssa ja sitä minkälaisiin asioihin keskittymisen agilityssa olen kokenut itselleni hyväksi ja sitä kautta hyväksi myös koirieni hyvinvoinnille.

Agilitykilpailujen tuloslistat ovat siitä mielenkiintoisia, että niissä voi olla paljon informatiivista tietoa, mutta toisaalta ne eivät kerro yhtään mitään radan tapahtumista ja suoritusten laadusta. Olen monesti tullut hylätyllä tuloksella tuulettaen maaliin ja saattanut olla erittäin tyytyväinen kyseiseen rataan, vaikka olisin tehnyt radalla koirani kanssa hylkäävän virheen.

Toisaalta olen myös saattanut tulla sujumattoman ja ”pelasteluohjauksiin” turvautuneen ratasuorituksen jälkeen maaliin ja päällimmäisenä miettinyt, että tämä rata ei nyt ihan mennyt suunnitelmieni mukaan, vaikka tuloslistassa komeilisi kirjattuna ratavirheetön 0-tulos. Mistä tämä siis johtuu? Eikö virheettömässä tuloksessa ja kisakirjaan merkinnän saamisessa olekaan enemmän aihetta tuulettamiselle kuin hylätyksi tulemisessa?

Tämä yllä mainittu ristiriitaisuus johtuu itselläni siitä, että keskityn aina enemmän itse tekemiseen yhteistyössä koirani kanssa kuin tulosten tavoitteluun. En lähde koskaan radalle nollatulos tai toiveikkuus voitosta mielessä. Jos niin sattuu vahingossa käymään, teen todennäköisemmin radalla virheitä koska en ole kunnolla keskittynyt juuri siihen, miten olin suunnitellut radalla ohjaavan koiraani. Tavoitteeni on pysyä radalla jokaisessa hetkessä koiralleni läsnä ja toteuttaa ohjaussuunnitelmaani parhaani mukaan.

Virheen sattuessa pyrin jatkamaan rataa eteenpäin tai korjaamalla virheen koiralle reilulla tavalla. Tottakai ratavirhe erityisesti tärkeässä kisassa harmittaa, mutta siitäkin huolimatta saatan olla rataan kokonaisuutena hyvin tyytyväinen.

Jälkikäteen omia kisasuorituksiani videolta katsoessani kiinnitän huomiota samoihin seikkoihin kuin jos seuraisin toisten kisasuorituksia. Seuraan mielelläni esim. miten koira ja ohjaaja etenevät radalla, miten koiralle koulutetut taidot näkyvät esteillä ja sujuvuudessa esteeltä toiselle, millaisia ohjaustekniikoita ohjaajat käyttävät ja miten koira on motivoitunut yhteistyöhön ohjaajan kanssa.

Kiinnitän myös huomiota siihen, millainen fiilis koirakosta välittyy katsojalle ja miten ohjaaja kohtelee koiraansa niin radalla kuin ennen ja jälkeen ratasuorituksen. En siis juurikaan keskity siihen tuleeko radalla virheitä tai kuinka monenneksi koirakko lopulta suorituksellaan sijoittuu.

Tulosten liiallinen tavoittelu tai tuloksettomuuden syynääminen voi siis myös olla haitallista, vaikka tavoitteena olisikin pyrkiä hyviin suorituksiin. Itse ajattelen aina, että hyvä tulos ja parhaimmillaan kisan voitto, on positiivinen seuraus siitä, että on keskittynyt tekemään omaa parastaan radalla yhteistyössä oman koiran kanssa. Omasta suorituksesta voi aina löytää jotain hyvää, kuten myös jotain opittavaa ja kehitettävää. Näin tuloksella ei loppujen lopuksi ole niin suurta merkitystä eikä virheiden tekeminen tunnu niin harmilliselta.

Kisoissa tulee seurattua välillä harmillisesti vierestä, miten ohjaajan tuloskeskeisyys ja tyytymättömyys näkyy siinä, miten koiraa kohdellaan suorituksen jälkeen. Tämän vuoksi ajattelen, että ohjaajan suhtautumisella kisaamiseen on myös merkittävä vaikutus agilitykoiran hyvinvointiin. Koira vaistoaa niin ohjaajan tyytyväisyyden kuin pettymyksenkin.

Yksi omalla kisaurallani kisamenestykseen vaikuttava tekijä on ollut nimenomaan tämä omaan tekemiseen ja koiran kanssa yhteistyöhön keskittyminen. En ajattele tulostaulua koskaan ennen suoritusta, vaan se mitä sieltä sitten lopulta löytyy, on toissijaista ja selviää myöhemmin.

Minulle menestys on parhaimmillaan siis positiivinen sivutuote siitä, että olen keskittynyt itse suoritukseen ja nauttinut koirani kanssa yhdessä tekemisestä. Uskon myös, että koirani vaistoavat suhtautumistapani kisaamiseen ja tietävät olevansa minulle parhaat mahdolliset kisakaverit juuri sellaisina kuin ovat, vaikka tulostaulu näyttäisi mitä tahansa.

Nyt on sinun vuorosi pohtia, lähdetkö kisoihin tavoittelemaan tuloksia vai tekemään keskittyneesti omaa suoritustasi?

Kirjoitus: Sonia Delatte   Sonian kuvat rannalla koirien kanssa: Stefania Fält  

Muut kuvat: Jenni Liukkonen / Nutrolin