Rasvahapot koiran ihon hoidossa ja hyvinvoinnissa

Tämä juttu on ensin julkaistu Suomen Koirankasvattajat SuKoKa ry:n jäsenlehdessä 2019.

Mikko Griinari, PhD.

Öljyjä on käytetty koirien ravinnon rasvahappotäydennyksenä pitkään. Ensimmäiset kaupalliset erikoistuotteet tulivat markkinoille mahdollisesti jo 50-luvulla. Hansen ja Wiese (1951) julkaisivat tutkimuksen, jossa koiran rasvahappojen puute yhdistettiin monenlaisiin iho-oireisiin:

• Ihon kuivuminen ja hilseily

• Ihon kutina, rasvoittuminen ja altistuminen tulehduksille

• Varpaanväli- ja korvatulehduksien yleistyminen

• Oireilevan ihon paksuuntuminen eli hyperkeratinisaatio, esimerkkinä polkuanturoiden iho

• Karvapeitteen muuttuminen kuivaksi ja elottomaksi sekä karvanlähdön lisääntyminen

Hansenin ja Wiesen tutkimuksen johtopäätökset ovat edelleen ajankohtaisia, ja lista on varsin kattava koskien myös rasvahappotäydennyksen hyötyjä koiralla. Listaa voisi vielä täydentää korostamalla rasvahappojen merkitystä atopian hoidossa. Lisäksi rasvahapoista on hyötyä kynsien kasvuhäiriöiden ja ihon autoimmuunisairauksien hoidossa.

Rapsuttelu on usein merkki ihon kuivumisesta.

Hansen ja Wiese tarkastelivat tutkimuksessaan ravinnon rasvan puutteen vaikutusta koiran ihon terveyteen. Käytännössä koirien ruokinta sisältää aina rasvaa, usein hyvinkin suuria määriä, eli iho-ongelmat eivät liity rasvan puutteeseen. Iho-ongelmien taustalla voi olla myös ravinnon rasvahappojen epätasapaino tai rasvahappojen aineenvaihdunnan ongelmat esim. rasvahappojen aineenvaihdunnassa tarvittavien ihon entsyymien puutokset.

Koiran rasvahappotäydennyksen historialliset trendit

Olen tähän asti viitannut yleisellä tasolla rasvahappojen tarpeeseen ihon normaalin toiminnan ja hyvinvoinnin ylläpidossa. Jatkossa määrittelen mitä rasvahappoja iho erityisesti tarvitsee, ja mihin se tarve perustuu. Ensin kuitenkin lyhyt katsaus rasvahappotäydennyksen tutkimuksiin ja historiallisiin trendeihin.

Kasviöljyt

Välttämättömien rasvahappojen tarve tunnistettiin ensimmäisen kerran 1930-luvulla rotilla tehdyssä tutkimuksessa. Siihen asti rasvahappojen ajateltiin olevan pelkkä energian lähde ja varastomuoto elimistössä. Burr & Burr (1930) osoittivat, että syöttämällä rotille rasvatonta ruokaa, niiden iho alkoi kuivua, kutista ja hilseillä. Rottien kuiva iho altistui myös erilaisille tulehduksille. Kasviöljyn lisääminen rottien ruokaan paransi iho-ongelmat. Näillä rottakokeilla Burr & Burr osoittivat, että kasviöljyjen sisältämä omega-6 linolihappo on eläimille välttämätön rasvahappo. Koska monet kasviöljyt sisältävät runsaasti linolihappoa, niiden käyttö koirien ruokinnassa yleistyi 1950-luvulla Yhdysvalloissa. Soijaöljy ja maissiöljy olivat edullisia linolihapon lähteitä, joten niitä käytettiin eniten.

Eläinrasva sisältää vaihtelevia määriä linolihappoa: eniten linolihappoa on kanan rasvassa (20%) ja vähiten naudan ja lampaan rasvassa (2%). Jos koiran ruoka sisältää runsaasti eläinrasvaa, välttämättömien rasvahappojen tarve kasvaa ja puuteoireet saattavat tulla esiin, vaikka ruoka sisältäisi näennäisesti riittävän määrän välttämättömiä rasvahappoja (Lloyd 1998). Puhtaasti eläinperäisiä ravintoaineita sisältävää ruokintaa olisikin hyvä täydentää kasviöljyillä.

Helokkiöljy

Iho-ongelmiin, erityisesti atopiaan liittyvä tutkimus synnytti teorian ihon entsyymipuutoksista. Teorian mukaan entsyymipuutoksen seurauksena ihossa ei muodostunut riittävästi gammalinoleenihappoa (Manku ym. 1984). Vaikka näissä tutkimuksissa ei suoranaisesti osoitettu, että ihon normaalin toiminnan ylläpidossa tarvitaan gammalinoleenihappoa eli GLA:ta, tätä sisältävät öljyt, erityisesti helokkiöljy, kokivat kaupallisen suosion nousun. Useissa tutkimuksissa todettiin, että helokkiöljytäydennys lievitti iho-oireita ja sen katsottiin olevan osoitus kuivan ja atooppisen ihon GLA-tarpeesta (Lloyd 1998).

Helokkiöljy sisältää tyypillisesti 70% linolihappoa ja 10% gammalinoleenihappoa. On siis hyvin todennäköistä, että helokkiöljyn linolihappo on pääasiallinen ihon toimintaan vaikuttava rasvahappo, kuten jo 30-luvun tutkimuksissa oli todettu. Yhdistelmä helokkiöljyn linolihappoa ja gammalinoleenihappoa näytti kuitenkin toimivan myös koirilla, ja siksi sen suosio jatkui 2000-luvulle asti.

Öljyseokset

Helokkiöljyn suosio alkoi hiipua, kun tutkijat toivat esiin teorian siitä, että gammalinoleenihappo tarvitsee rinnalleen pienen määrän kalaöljyn omega-3-rasvahappoja säätelemään GLA:n aineenvaihduntaa. Omega-6 GLA:n ja kalaöljyn omega-3-rasvahappojen yhdistelmän esitettiin vaimentavan ärtyneen ihon tulehdusta. Saevik ym. (2004) on tämän ajanjakson keskeinen tutkimus. Tässä tutkimuksessa todettiin, että GLA:ta sisältävän purasruohoöljyn ja kalaöljyn seos vähensi atooppisten koirien ihon kutinaa ja kortisonilääkityksen tarvetta. Aikakauden ihoöljyille on tyypillistä, että ne sisältävät vaikuttavina aineina omega-6 GLA:ta helokki- tai purasruohoöljystä ja kalaöljyn omega-3-rasvahappoja. Tunnettuja tuotteita tässä kategoriassa ovat Viacutan, Megaderm ja Eforion.

Lohiöljy

Ei ole tarkkaa tietoa siitä missä vaiheessa lohiöljy ilmestyi koirien ihoöljyjen markkinoille, mutta 2000-luvun loppupuolella sen asema oli jo vahva. Lohiöljy on kaupallinen menestystarina, ja se on edelleen voimissaan, vaikka sille ei ehkä enää ole perusteita. Lohiöljy ”keksittiin”, kun ihmisten ruuaksi valmistetun lohen sivutuotteista syntyneelle öljylle etsittiin markkinoita. Lohen kasvatus lähti räjähdysmäiseen kasvuun 90-luvulla ja lohiöljyn raaka-ainetta syntyi valtavia määriä. Lohiöljyn laatu oli vaihtelevaa ja omega-3-rasvahappojen pitoisuus alhainen, joten se ei pystynyt kilpailemaan valtameren kaloista valmistetun kalaöljyn kanssa ihmisten omega-3-tuotteiden valmistuksen raaka-aineena. Lohiöljyille piti löytää muita käyttökohteita.

Koirien tai pikemminkin koirien omistajien mieltymys lisätä öljyä koirien ruokaan ihon ja karvapeitteen kunnon kohentamiseksi oli hyvin tiedossa ja tähän tarkoitukseen lohiöljyä alettiin markkinoida. Lohiöljyn koostumus ei millään tavoin vastannut sitä mitä tutkimusten perusteella tiedettiin koiran ihon rasvahappotarpeista, mutta se ei lohiöljyä markkinoivia yrityksiä haitannut.

Markkinoille tuli muutamia laadukkaita lohiöljyjä, mutta vielä enemmän heikkolaatuisia öljyjä, joista oli koirille ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä. Heikkolaatuisten lohiöljyjen tyypillinen piirre oli voimakas haju ja tumma väri, jotka johtuivat öljyn hapettumisesta. Hapettuneessa öljyssä on ainesosia, jotka ovat terveydelle haitallisia. Koiranpennuilla tehty tutkimus osoitti, että hapettunut öljy heikensi pentujen kasvua sekä luuston ja immuunivasteen kehitystä (Turek ym. 2003). Vaikka lohiöljyjen laatu on selvästi parantunut, tyypillinen muovipulloon pakattu lohiöljy hapettuu edelleen herkästi (Thomsen ym. 2017).

Yleisen omega-3 buumin myötä lohiöljyn markkinoinnin kärki kääntyi yhä enemmän omega-3-rasvahappojen täydennyksen suuntaan. Lohiöljyä markkinoidaan edelleen hyvänä omega-3-rasvahappojen lähteenä, vaikka muutos lohien ruokinnassa on johtanut siihen, että lohiöljyn omega-3-pitoisuus on romahtanut kolmasosaan siitä, mitä se oli lohiöljyn tullessa markkinoille. Lohiöljy ei enää ole hyvä vaan kallis omega-3-rasvahappojen lähde. Tietty omega-3-annos edellyttää nelinkertaista lohiöljyn annosta kalaöljyyn verrattuna.

Koiran ihon ja karvapeitteen rasvahappotarpeet

Kuten edellä jo todettiin, ravinnon rasvahappojen puute tulee esiin ihon toiminnan häiriöinä eli käytännössä erilaisina iho-ongelmina. Klassisissa 30-luvun tutkimuksissa paljastui, että rasvahappojen puute on nimenomaan omega-6 linolihapon puutetta. Sen perusteella linolihappo määriteltiin eläimille välttämättömäksi rasvahapoksi. Linolihapon todellinen merkitys ja vaikutusmekanismi paljastui vasta 50 vuotta myöhemmin, jolloin linolihapon puute yhdistettiin ihon luontaisen suojamekanismin, läpäisyesteen ylläpidon ongelmiin (Elias ym. 1980).

Ihon läpäisyesteellä tarkoitetaan ihon ulointa, kuolleiden solujen muodostamaa kerrosta. Uloin solukerros on nimeltään sarveissolukerros (stratum corneum), josta käytetään myös nimitystä marraskesi. Sarveissolukerrosta tiivistävän rasva-aineen muodostuminen orvaskeden soluissa on läpäisyesteen toiminnan kannalta tärkein elementti ja linolihappo on tuon rasva-aineen muodostumisen kannalta tärkein rasvahappo. Seuraavan 30 vuoden aikana tutkimus on tuonut esiin useita mekanismeja, jotka selittävät linolihapon vaikutuksia ihossa (Zheng ym. 2011).

Linolihapon puute heikentää ihon läpäisyesteen toimintaa. Tämä tulee esiin ihon kuivumisena, ihon altistumisena allergeeneille sekä ihotulehduksia aiheuttaville bakteereille ja hiivoille. Ihotulehdusten lisääntyminen johtuu pääosin ihon luontaisen bakteeri- ja hiivakannan heikkenemisestä tai epätasapainosta. Kuivan ihon happamuuden säätely heikkenee ja tämä vaikuttaa ihon luontaisten bakteerien elinolosuhteisiin. Monet koirien iho-ongelmat liittyvät ihon toiminnan epätasapainoon, jonka taustalla on ihon läpäisyesteen heikentyminen.

Omega-6 linolihappoa sisältävällä ravintoöljyllä voidaan vahvistaa ihon läpäisyestettä ja palauttaa ihon toiminnan tasapaino. Kuten edellä todettiin, ihon hyvinvoinnin tueksi on kehitetty öljyseoksia, joissa vaikuttavina aineina on gammalinoleenihappoa (GLA) ja kalaöljyn omega-3-rasvahappoja (EPA ja DHA). Näillä rasvahapoilla pyritään vaikuttamaan iho-ongelmien, kuten atopian yhteydessä esiintyvään tulehdukseen. Saevik ym. (2004) tutkimus osoitti, että näillä öljyillä on tulehdusta vaimentavaa vaikutusta. Jos läpäisyesteen toiminnan heikentyminen on koiran iho-ongelmien taustalla oleva syy, tulehdus on sen seuraus. Sairauden oireita, kuten tulehdusta, pyritään hoitamaan välittömästi oireiden ilmaannuttua, mutta hoidon tärkein tavoite on aina pyrkiä poistamaan tai lievittämään sairauden taustasyitä.

Koirien iho-ongelmien tapauksessa tärkein tavoite on pyrkiä parantamaan ihon luontaista suojamekanismia ihon läpäisyestettä vahvistamalla. Omega-3 alfalinoleenihappo (ALA) on myös välttämätön rasvahappo, koska eläinten elimistö ei pysty sitä valmistamaan. ALA:n tärkein tehtävä on toimia omega-3 DHA:n esiaineena silloin kun omega-3 EPA:aa ja DHA:ta ei ole ravinnossa (esim. puhdas kasviravinto). Koirilla ALA:a tarvitaan myös karvapeitteen ylläpitoon. Suurin osa koiran syömästä ALA:ta päätyy ihoon ja karvapeitteeseen (Fu ja Sinclair 2000). Ravintoöljyn turkin kuntoa ja kiiltoa parantava vaikutus voi siis johtua sen sisältämästä ALA:sta. Tulehdusta vaimentavaa vaikutusta ALA:lla ei ole.

Varta vasten ihon ja turkin tarpeisiin kehitetty Nutrolin® Skin & Coat tekee turkista kuin turkista rodunomaisen. Suomen Eläintentrimmaajat SETRI ry suosittelee valmistetta kaikille trimmattaville roduille.

Nutrolin® Skin & Coat, alkuperäiseltä nimeltään Iho & turkki, on jo yli 10-vuotias Nutrolin®-tuoteperheen ensimmäinen tuote, ja sen suosio kasvaa edelleen. Nutrolin®- tuotteiden nimet vaihdettiin englanninkielisiksi, koska suurin osa uusista Nutrolin®-asiakkaista tulee tällä hetkellä Suomen ulkopuolelta. Vienti Ruotsiin ja muihin Euroopan maihin kasvaa voimakkaasti.

Nutrolin® Skin & Coat sisältää kylmäpuristettuja kasviöljyjä, ja sen koostumus on patentoitu USA:ssa ja Euroopassa. Patentoitu koostumus perustuu uudenlaiseen koostumukseen, jolla pyritään vahvistamaan ihon läpäisyestettä sekä tukemaan karvapeitteen ja kynsien kasvua. Öljyn rasvahappokoostumuksen keskeiset elementit ovat omega-6 linolihappo ja gammalinoleenihappo sekä omega-3 alfalinoleenihappo ja stearidonihappo. Öljyä suositellaan, kun koiralla on

• atopiaa

• ihon keratinisoitumishäiriö – toistuvia bakteeri- ja hiivatulehduksia

• hilseilevä iho ja kiilloton turkki

• kuivat ja halkeilevat polkuanturat

• hauraat kynnet tai kynsien kasvuhäiriö

Australiankelpie Lystin anturat ja kynnet olivat kuivat, eikä turkkikaan ollut palautunut edelliskesän pentujen jäljiltä. Kuukauden Nutrolin® Skin & Coat -valmisteen käytön jälkeen anturoissa ja turkissa alkoi näkyä selvä muutos parempaan. Ylempien ja alempien anturakuvien välillä on noin kuukausi.

Lähdeviitteet

1. Burr, G.0. & Burr, M.M. (1930). On the nature and role of the fatty acids essential in nutrition. Journal of Biological Chemistry 86:,587-62.

2. Elias, P.M., Brown, B.E., Ziboh, V.A. (1980). The permeability barrier in essential fatty acid defiecieny: evidence ofr a direct role for linoleic acid in barrier function. J. Invest. Dermatol. 74(4):230-3.

3. Fu Z., & Sinclair A.J. (2000). Increased alpha-linolenic acid intake increases tissue alpa-linolenic acid content and apparent oxidation with little effect on tissue docosahexaenoic acid in the guinea pig. Lipids 35(4):395-400.

4. Hansen, A.E. & Wiese, H.F. (1951). Fat in the diet in relation to nutrition of the dog. I. Characteristic appearance and changes of animals fed diets with and without fat. Texas Reports in Biology and Medicine 9, 491-515.

5. Lloyd, D. H. (1989). Essential fattv acids and skin disease. Journal of Small Animal Practice 30:207-212.

6. Manku, M.S., Horrobin, D.F., Morse, N.L., Wright, S. & Burton, J.L. (1984). Essential fatty acids in the plasma phospholipids of patients with eczema. British Journal of Dermatology 110: 643-648.

7. Thomsen, B., Griinari, M., Jacobsen, C. (2017). Improving oxidative stability of liquid fish oil supplements for pets. Eur. J. Lipid Sci. Tech. 119(6).

8. Turek, J.J., Watkins, B.A., Schoenlein, I.A., & Allen, K.G.D., Hayek, M.G., Aldrich, C.G. (2003). Oxidized lipid depresses canine growth, immune function, and bone formation. Journal of Nutritional Biochemistry 14:24–31

9. Zheng Y., ym. (2011). Lipoxygenases mediate the effect of essential fatty acids in skin barrier formation. J. Biol. Chem. 286 (27):24046-24056.

Kirjoittajasta: Mikko Griinari on rasvahappotutkija ja eläinravitsemuksen dosentti Helsingin yliopistossa. Mikko myös vastaa Nutrolin®-tuotekehityksestä.