Pentuarki poliisiprojektin kanssa Kannuksen kennellinjalla

Pikkupennun kasvatus ja koulutus alkavat heti kotiutumisen jälkeen. Tärkeää pennun kasvattamisen kannalta on aloittaa ns. sosiaalistaminen eli totuttaminen erilaisiin paikkoihin, ihmisiin ja tilanteisiin heti pienenä, vähän kerrallaan. Sosiaalistamisessa edetään koiran ehdoilla eli ei esitellä koiralle liikaa erilaisia asioita kerrallaan, vaan vähitellen totutetaan pentua niihin. Tärkeää on myös se, että pentu saa ja oppii rentoutumaan. Yksinoloharjoitukset kannattaa aloittaa myös pian pennun saavuttua. Yksinololle otollisin harjoitteluaika on silloin, kun pentu on väsynyt, koska silloin se todennäköisesti vain nukkuu.

Ruokinta hoituu treenien yhteydessä. Pennulle ei anneta mielellään kupista ruokaa. Halutaan opettaa pennulle se, että ruoan saa tekemällä asioita yhdessä ohjaajan kanssa. Aluksi treenit kannattaa pitää lyhyinä, jotta pentu jaksaa keskittyä tekemiseen koko ajan. Leikkiminen on myös tärkeä osa pennun kouluttamista. Pennun kanssa leikitään usein sekä leluilla että ilman leluja, koska leikkisyys luo pohjaa tulevaisuuden työtehtäville sekä vahvistaa koiran ja ihmisen välistä yhteistyötä.

Nenänkäyttö- ja tottelevaisuustreenejä

Nenänkäyttö-, tottelevaisuus- ja jälkiharjoitukset aloitetaan heti pennun asetuttua kodiksi ja totuttua uuteen paikkaan. Nenänkäyttöharjoitukset aloitetaan namietsintöjen sekä namiruudun ja -jäljen avulla. Näitä voi tehdä parikin kertaa päivän aikana, kun ne eivät ole liian vaikeita.

Jälkiharjoitukset ovat aluksi helppoja ja niissä edetään pennun mukaan – tehdään aluksi vain suoraa ns. makupalajälkeä. Aluksi jäljen ei tarvitse olla pitkä, jotta pennun mielenkiinto jäljestämiseen säilyy. Myöhemmin jäljen pituus kasvaa ja siihen alkaa tulla mutkittelua ja käännöksiä. Tässäkin tärkeää on pennun itsenäinen työskentely sekä ongelmanratkaisukyvyn kehittäminen (esimerkiksi jos pentu ”hukkaa” jäljen, se saa itsenäisesti etsiä sen uudelleen).

Etsinnän oltava itsenäistä

Etsintäharjoituksia tehdään aluksi ruuan avulla. Pentuvaiheessa piilot ovat helppoja, ei liian korkealla tai hankalassa paikassa.  Tärkeää on koiran itsenäinen työskentely, koira ei voi pyytää apua ohjaajalta tulevaisuudessa työtehtävillä. Täten koiran ohjaaja ei voi kertoa koiralle, missä etsittävä asia on, vaan koiran pitää löytää se itsenäisesti hajuaistinsa avulla. Namietsinnöissä piilotetaan pieniä määriä ruokaan sisätiloihin ja päästetään pentu sisälle etsimään (ja syömään ruuat). Kun koira osaa etsiä näitä eri paikoissa, aletaan tehdä esine-etsinnän alkeita. Alkuun se on vain kiinnostuksen rakentamista esineitä kohtaan ja esineen tuomista ohjaajalle. Myöhemmin esineitä aletaan piiotella. Aluksi helpot paikat, matalat tasot jne. ja sitten hankalampiin paikkoihin (esim. korkeammalle tasolle). Etsintäharjoituksia tehdään sekä sisällä että ulkona erilaisissa olosuhteissa.

Henkilöhakua

Henkilöhakuharjoitusten alku on kiinnostuksen luomista etsittävää ihmistä kohtaan: aina kun koira löytää ihmisen, sitä kehutaan ja palkitaan paljon. Tuulta käytetään tässä avuksi eli koira saa etsiä vastatuulessa risteillen maastoon piiloutuneen ihmisen. Myöhemmin etäisyys piiloutuneeseen ihmiseen kasvaa ja mukaan tulee ilmaisu eli koira alkaa haukkua, kun se löytää ”kadonneen”. Ihmisen etsimistä tehdään sekä sisällä rakennuksissa että ulkona vaihtelevissa maastoissa.

Hyvä suhde kuntoon tottelevaisuudessa

Tottelevaisuus alkaa toimivan suhteen luomisella, oman nimen ja luoksetulon harjoittelulla. Pennulle opetetaan ohjaajan mukana kulkeminen ja kontaktin pitäminen. Myös naksun merkitys opetetaan pennulle, ja pentua opetetaan myös ”sheippaamalla”. Vähitellen aletaan myös harjoitella erilaisia tottelevaisuusliikkeitä, esim. seuraamista ja liikkeestä pysähtymisiä.

Kaiken harjoittelun ohessa on myös hyvä antaa pennun olla välillä pentu ja pitää kevyempiä päiviä, viedä pentu leikkimään muiden pentujen kanssa ja tehdä vain erityisen helppoja harjoituksia.

Kirjoittaja: Piritta Pärssinen ja projektikoirien ohjaajat

Kuvat: Kennellinjan projektikoirien ohjaajat