Morriksen terapeuttiset tassut tekevät tärkeää työtä

Kerroin jo aiemmin Morriksen terapeuttisten tassujen tarinaa, jossa teimme ensimmäisiä vierailuja Virpin luokse. Morrishan peri tämän tehtävän pojaltaan Pikku Puumalta. Puuman omistaja on fysioterapeutti, ja he kävivät yhdessä kuntouttamassa Virpiä viikoittain. Puumasta tuli liian nuorena enkelikissa ja Morris pääsi kokeilemaan, josko hänestä löytyisi tähän tärkeään tehtävään jatkaja.

Virpi on liikuntarajoitteinen rouva, joka ei pysty omaa lemmikkiä hankkimaan. Hän tykkää erityisesti kissoista ja on tukenut paljon paikallista löytöeläinkotia lahjoittamalla upeita käsin tehtyjä kissatyynyliinoja, joiden tuotot menevät kodittomien eläinten hyväksi. Näitä ihania tyynyliinoja löytyy tietysti meiltäkin.

Tarkat etukäteisvalmistelut

Morris on reipas punaturkkinen kissanpoika, joka nauttii huomiosta. Meillä kotona kun on muitakin rapsuteltevia, niin mustasukkaisuus vähenee huomattavasti, kun Morris pääsee huomion keskipisteeksi.

Suunnittelemme käynnit Virpin luo aina tarkasti, koska tiedämme, kuinka innoissaan Virpi meitä odottaa. Valmistaudumme kotona turkin harjaamisella ja kynsien leikkaamisella. Reumaa sairastavana Virpille kissan kynsien raapaisut voivat olla kohtalokkaita ohuen ihon vuoksi, ja siksi kynsien terävät kärjet on hyvä leikata. Jotenkin Morris aina tietää, että tapaamisesta on sovittu; tuntuu, että kissa oikein odottaa, milloin lähdetään.

Rentona kylässä

Kun saavumme Virpin luo, Morris kömpii reippaasti boksista ulos ja lähtee tutkimusmatkalle. Se merkkailee paikkoja puskemalla joka nurkkausta ja Virpiä. Ihanat olohuoneen kukkaset on ennen vierailuamme viety jemmaan pikku naskalihampailta.

On hienoa nähdä, kun Morris on vierailun aikana niin rento. Se tassuttelee paljon ja ottaa pikku päikkäreitä, kun me Virpin kanssa esimerkiksi kahvittelemme. Morriksella on tietysti täysi kulkuoikeus keittiön pöydälle tarkastamaan, näkyykö keittiön ikkunasta tinttejä. Hienointa on kuitenkin se, kun Morris ottaa Virpiin itse kontaktia ja tykkää puskea ja seurustella, vaikka sähköpyörätuoli onkin mukana kuvioissa. Virpi saa parkkeerata tuolinsa ihan Morriksen viereen ilman, että punaturkki yhtään hätkähtäisi tuolin ääniä.

Läheisyyttä Morrikselta saa niin sanotusti koko rahan edestä. Win–win-tilanne: Morris saa huomiota ja rapsutuksia ja Virpi punaisen kissanpojan rakkautta.

Fiininä ensi-illassa

Meillä oli jokunen aika sitten hieno ensi-iltatilaisuus, jossa molemmat pääosan esittäjät olivat pukeutuneet samaan pukukoodiin. Sekä Virpillä että Morriksella oli rusetti kaulassa.

Kyseessä oli oma dokumenttivideoni eläinavusteista toiminnasta. Kuvasin kaverikoirien lisäksi toimintaterapeuttia, jolla on koira työkaverinaan, sekä Morrista, joka käy fysioterapeutin apuna ilahduttamassa Virpiä. Dokumentista tuli kolmiosainen. Katsoimme ensi-illassa Morriksen ja Virpin jakson.

Työpäivän jälkeen

Kissoja on hiukan erilaisempaa käyttää vierailulla kuin koiria, mutta kissatkin tottuvat nopeasti, jos on rauhallinen ympäristö. Vierailun jälkeen Morris menee kotona suoraan ruokakupille; tuleehan täydessä työn touhussa nälkä.

Sen jälkeen maistuvatkin piiitkät päiväunet seuraavaa vierailua odotellessa.

Kirjoitus ja kuvat: Kirsi Lonka