Kaino on 11-vuotias, varsin aktiivisen elämän elänyt belgianpaimenkoira, joka on auttanut emäntäänsä tutustumaan monipuolisesti erilaisiin harrastuslajeihin. Harrastuksina olivat tietenkin toko ja agility, sillä ne lajit emäntä tiesi jo entuudestaan.
Palveluskoira- eli PK-hausta tuli emännän ja Kainon suosikki ja koirakon päälaji. Sen parissa vietettiin lukemattomia tunteja metsässä ja tottiskentällä vuodesta toiseen säästä riippumatta. Hakukoirien koulutustunnus saavutettiin kovalla työllä ylimmästä luokasta. Kilpailulajien ohella kaikkea muutakin tuli kokeiltua, kun kerran ihan virallinen käyttölinjainen koira oli laumaan otettu. Jälkeen, rally-tokoon ja puruihin tutustuttiin vähän. Vetolajeista valittiin juoksu, hiihto ja pyöräily ylläpitämään Kainon ja emännän kuntoa.
Teinien ukkosenjohdatin
Kaino on aina tykännyt käyttää kroppaansa, eikä se ole koskaan säästellyt itseään. Aktiivivuosinaan Kaino kävi säännöllisesti osteopaatin luona kehonhuollossa. Omistautuneesti Kaino pyöräytti ja hoiti myös kahdeksan potraa pentua. Niistä kotiin jäi yksi uros, jolle emäntä suunnitteli tavoitteellista hakukoiran uraa. Kainon kanssa jatkettiin harrastelua ja muutoin aktiivista elämää.
Oikeita töitäkin Kaino pääsi tekemään. Se osallistui emännän kanssa muun muassa nuorisotyöhön laitoskoirana ja toimistokoirana. Kerran kävi niin, että aikuisiin tulistunut teini poistui paikalta ovet paukkuen. Saman tien ovenrakoon ilmestyi pää, joka sanoi ystävällisellä äänellä: “Anteeks koira!” Kyseinen episodi ei Kainoa heilauttanut, mutta nuorelle se opetti tunteiden hallintaa ja anteeksi pyytämisen taitoa.
Touhukas leiriseuralainen
Leireillä ja luontoretkillä Kaino oli myös joskus emännän henkisenä tukena yövuoroissa. Työnsä Kaino hoiti hyvin: se osasi aina löytää porukasta “heikoimman lenkin”, joka loputtomiin jaksoi heittää lelua tai keppiä.
Kainon eläköidyttyä sen liikkeissä alkoi näkyä kankeutta ja se nuoli tassujaan yhä enemmän. Tutkimuksista löytyi selkärangan rappeumasairaus eli spondyloosi ja nivelrikko. Kaino oli tuolloin 8,5-vuotias. Rajut heitto- ja taisteluleikit saivat jäädä, samoin yhteiset juoksulenkit vetovaljaissa ja kovalla alustalla. Muutoin elämä jatkui uuteen totutellen ja sopivaa hoitotasapainoa etsien.
Vuoden kuluttua diagnoosista löytyi Nutrolin Nivel Moniteho®, jonka vaikutus on näkynyt muun muassa Kainon liikkeissä ja autoon hyppäämisessä. Parhaiten valmisteen vaikutus tuli todettua, kun uuden lähetyksen tilaaminen unohtui arjen kiireessä ja Kaino oli tovin ilman. Kainosta tuli ihan ”köpö”! Nutrolinin, hieronnan ja akupunktion avulla Kaino pysyy vetreänä ja kipulääkityksen tarve on vähäinen.
Lauman paimen
Nykyään Kainon tärkein tehtävä on paimentaa omaa laumaansa, johon kuuluu sen itsensä ja emännän lisäksi isäntä, pieni ihmispentu ja Kainon poika Konu. Vaikka Kaino nukkuukin päivisin paljon, se on aina emännän kanssa samassa huoneessa ja tietää täsmälleen, missä kukin laumanjäsen on.
Paimennustehtävät jatkuvat myös ulkona. Siellä Kaino kokee pöyristyttävänä käytöksenä tilanteen, jossa ihmislauma jakautuu. Sellaista tapahtuu vaikkapa silloin, kun emäntä lähtee koirien kanssa lenkille ja isäntä jää ihmispennun kanssa pihalle. Kaino juoksee pitkän aikaa ihmisten välillä ja on kerrassaan suivaantunut, että lauma ei tajua liikkua yhdessä.
Ruoka-aika on Kainon mielestä ihana. Ei niin väliä sillä, kuka ruokaa saa. Oman ruokakupin lisäksi Kaino käy aina pesemässä Konun kupin. Se istuu uskollisesti ihmispennun syöttötuolin vieressä siltä varalta, että jotain tippuisi. Kaino myös olettaa saavansa aina jämät vauvanruoasta ja ainakin banaanista, jugurtti- ja rahkapurkkien pohjista, tyhjistä margariinirasioista sekä nuotiomakkarasta.
Täyttä elämää maalla
Kainon lauma asuu maalla, jossa voi joka päivä tehdä lenkkejä pellolla, metsässä tai pehmeällä hiekkatiellä. Kaino käy edelleen lenkillä, mutta pahimpien lumihankien ja peilijäiden aikaan se voi pitää lepopäiviä.
Harvakseltaan Kaino pääsee myös humputtelemaan joihinkin lajitreeneihin, mutta voihan elämässä pitää muutenkin hauskaa. Tänäkin viikonloppuna Kaino on käynyt uimassa, juoksulenkillä ja etsinyt lelua pellosta ja metsästä.
On se vaan täyttä elämää, kun saa olla lauman mukana, käyttää kroppaa, tarkkaa hajuaistia ja pureskella palloa! Toivoa sopii, että samanlainen meno jatkuu vielä pitkään. Niin rakas akkakoira tuo Kaino-Vieno emännälle ja koko laumalle on.
Kirjoittaja: Kainon emäntä
Jk. Tuo Kainon aikamiespoika Konu on täyttänyt ihan hyvin emännän toivoman tavoitteellisen harrastuskoiran saappaat. Aktiivinen urheilukoira on muutaman kauden ajan voidellut elimistönsä Nutrolin Sportti® -valmisteella.
Kuvat: Hanna Hakulinen (pääkuva), Mari Endén (agility), Taija Koskenkorva (haku), muut kuvat Kainon emäntä