Koirat
Suomen flyball-joukkueen onnistuneet EM-kilpailut
syys
Nyt, kun pöly on vähän laskeutunut, voimme muistella, mitä European Flyball Championship 2018 piti sisällään. Kisat järjestettiin Sopotissa Puolassa 24.–26.8. Tiedossa oli siis ulkomaanreissu koko porukalle.
Saavuimme EFC-kisapaikalle torstaina alkuillasta. Kisapaikkana toimi eräänlainen ratsastuskeskus, jossa olisi voinut järjestää kolmet samanlaiset kilpailut samaan aikaan. Flyball-kisakenttiä oli kolme, ja ne oli sijoitettu peräkkäin laukkasuoralle, jossa oli alueen paras nurmikko. Kisapaikan yhteydessä oli myös kilpailijoiden leirintäalue. Suurin osa kilpailijoista majoittuikin kisapaikalle.
Vinkkejä konkareilta
Meidän ohjelmaamme kuului torstaina koirien mittaus, eläinlääkärin tarkastus ja viimeisenä illalla kilpailujen avajaiset, joissa esiteltiin kaikki joukkueet.
Meille ehkä tärkein osio oli belgialaisten antama viime hetken preppaus. Lajin ”ammattilaiset” kertoivat monista asioista, jotka pitää muistaa kilpailussa. Yllätys oli muun muassa se, että pallokoneen lataajan tulee pitää käsiään selän takana aina paitsi silloin, kun hän lataa pallon koneeseen. Kirjoitimme säännöstä pallokoneen lataajallemme Susanna Turtiaiselle muistilapun pallokoneen päälle.
Eläinlääkärin tarkastus oli läpihuutojuttu ja sisälsi vain sirun ja rokotusten tarkistuksen. Avajaisissa oli hyvä fiilis. Joukkueemme sai todella raikuvat aplodit, kun oli vuoromme esittäytyä.
Yllätys aika-ajoissa
Perjantain ohjelmassa oli aika-ajot. Sää ei meitä suosinut, sillä vettä satoi ajoittain kaatamalla ja muutama salamakin välähteli taivaalla. Aika-ajoissa ei varsinaisesti kilpailla toista joukkuetta vastaan, vaikka samaan aikaan radalla ollaankin. Tärkeintä on, että oma joukkue saa hyväksytyn ajan, jolloin se pääsee lauantain kilpailuihin.
Sääntöjen mukaan jokaisen koiran tulee juosta aika-ajoissa ainakin kahdessa startissa. Muistinvirkistykseksi kerrottakoon, että joukkueessa saa olla yhteensä kuusi koirakkoa, mutta radalla samanaikaisesti ainoastaan neljä.
Meillä oli mukana viisi koiraa, joten vaihtelimme koiria niin, että täytimme määräykset. Saimme ajan heti ensimmäisessä ”racessa”, joten pahin jännitys helpotti. Toinen ”race” vedettiin jo vähän rennommin, vaikka emme alussa tienneet tarkkaa hyppykorkeuttamme.
Varsinainen pommi putosi sitten lounastauolla, kun menimme selvittelemään hyppykorkeuksiamme. Selvisi nimittäin, että tuomareiden papereissa oli ne hyppykorkeudet, jotka olimme itse ilmoittaneet ennen kilpailuja. Olimme arvioineet korkeudet itse, koska emme tienneet, miten koirat mitataan. Oletimme tietysti, että tuomareilla olisi joukkueemme oikeat hyppykorkeudet, vaan eipä ollutkaan. Niinpä kaikki aamupäivän tuloksemme hylättiin. Olimme suorittaneet ensimmäisen startin liian matalilla ja toisen liian korkeilla hypyillä.
Varmat suoritukset koirilta
Aamuinen jännitys alkoi palailla. Olimme tilanteessa, jossa aika oli jälleen pakko saada, jotta pääsisimme kilpailuihin lauantaina. Onneksi meillä oli yrityksiä vielä kahden startin (2 x 3 suoritusta) verran.
Kaikki meni lopulta hyvin ja saimme ajan heti ensimmäisellä yrityksellä. Emme varmasti koskaan unohda tuomarin helpottunutta ilmettä ja bravo-huutoja radalta poistuessamme. Tuomari pahoitteli jälkikäteen, ettei ollut muistanut kertoa meille hyppykorkeuksiin liittyvistä käytännöistä.
Ajan perusteella meidät sijoitettiin divisioonaan 8. Lähdimme hotellille hyvillä mielin keräämään voimia lauantain ”double elimination -kilpailuun”. Kaikilla taisi olla perhosia vatsassa.
Tiukkaa kilpailua
Lauantai alkoi aikaisella herätyksellä. Kisapaikalla oli joukkueenjohtajien palaveri ja koirien lämmittelyä. Keli oli onneksi paljon parempi kuin perjantaina ja vältyimme suuremmilta vesisateilta.
Double elimination taisi jännittää vielä enemmän kuin aika-ajot, koska jos siinä hävisi kahdesti, joukkue olisi ulkona koko kilpailusta. Double elimination -kisa etenee niin, että ensimmäisen häviön jälkeen joukkueet siirtyvät kilpailemaan toisia häviäjiä vastaan ja ne, jotka voittavat, ovat vielä finaalissa. Ajattelimme, että saisimme kisata ainakin nuo kaksi kisaa, joten ei tämä ihan turha reissu olisi. Ei olisi tarvinnut turhaan stressata! Voitto nimittäin tuli – ja vielä kahdesti.
Minulle ensimmäisen startin voitto jäi parhaiten mieleen. Olimme todistaneet, että pystymme tähän ja olemme ihan oikeassa paikassa; päihitimme ainakin yhden joukkueen. Seuraavan startin voitto oli selkeä ja lukemat 0–3. Voitto vei meidät semifinaaliin.
Semifinaalissa vastustajana oli New Vision 2 Belgiasta. Heidän kanssaan tuli todella tiukka kamppailu, joka päättyi viimein voittoomme lukemin 3–2. Kerran tuli jopa tasapeli, eli molemmilla oli täsmälleen sama aika.
New Vision 2 selvitti tiensä finaaliin, joten kohtasimme toistamiseen. Finaalissakin oli tiukkaa taistelua, mutta New Vision 2 sortui muutamaan virheeseen toisin kuin me. Joukkueemme vei voiton kotiin virheettömillä suorituksilla. Viimeisessä ja ratkaisevassa vedossa aikamme oli 21,03 ja vastustajan 21,17, joten tiukka taistelu oli sekin.
Fiilis oli aivan uskomaton, kun tuomari vihelsi pelin lopussa pilliin ja julisti meidät divisioonan 8 voittajiksi.
Auttavaisia kanssakilpailijoita
Tärkein menestystekijä kilpailuissa oli koiriemme virheettömät suoritukset. Vaikka Suomessa teimme treenien aikana paljon virheitä, sekoilimme ja panikoimme, Puolassa suoritukset olivat hallussa ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Olemme onneksemme voineet käydä erilaisissa tapahtumissa pitämässä flyball-näytöksiä, joten koiramme ovat tottuneet hälinään ja suuriin ihmismassoihin, ja näin ollen ne eivät pitäneet kisatilannetta mitenkään erikoisena.
Olemme tietysti tehneet suurimman työn itse, mutta saimme myös valtavasti tukea belgialaiselta Roadrunners Flyball Teamilta. Jo ennen kilpailua meillä oli mahdollisuus kysyä heiltä neuvoja treeneihin ja pyytää selvennystä kilpailun sääntöihin. Joku heistä kävi neuvomassa meitä lähes joka kilpailussa. Saimme loistavia vinkkejä ja ohjeita, joiden avulla voitimme kaiken mahdollisen.
Roadrunners Beep Beep teki itsekin upeaa jälkeä uudella Euroopan-ennätysajallaan 15,31 sekuntia sekä voittamalla EM-hopeaa. Tosin Sopotin-kilpailujen jälkeen he ovat toistamiseen parantaneet Euroopan-ennätystään, joka on nyt 15,28 sekuntia.
Pallokoneen lataajamme Susanna Turtiainen kiteytti ajatuksemme näin: ”Vaikka ette voittaneet EM-kultaa tänä vuonna, niin voititte kuitenkin yhden suuren asian, meidän sydämemme”. Iso kiitos siis koko Roadrunnersin Teamille.
Uskomaton yhteisöllisyys
Kilpailut olivat mahtava kokemus enkä usko, että fiilikset unohtuvat hetkessä. En ole minkään harrastuksen parissa kokenut samanlaista yhteisöllisyyttä, kannustusta, auttamista ja positiivisuutta kuin Puolassa. Ensi vuonna kilpailut järjestetään Saksassa Hungenissa – ja kyllä! Teemme kaikkemme, jotta joukkueemme on siellä puolustamassa saavutuksiaan.
Joukkueen kuulumisia voi edelleen seurata Facebookissa osoitteessa Flying Finns Flyball Team tai Instagramissa osoitteessa flyingfinns_flyballteam.
Joukkueemme edustaa Hakunilan Seudun Koiraharrastajia ja kokoonpanomme kilpailuissa oli seuraava:
Mona Takkinen ja espanjanvesikoira Jazz
Henna Lundenius ja bordercollie Kajo
Jenni Marttila ja bordercollie Aava
Mira Koponen ja australianpaimenkoira Taika
Martti Salonen ja kromfohrländer Jyrä
Pallokoneen lataaja Susanna Turtiainen
Oscar Bookey
Tatu Elo
Kirjoitus: Mona Takkinen Kuvat: Alicja Matejuk
