EMMA IKÄHEIMO – HUIPPURATSUKKO VAATII HUIPPULUOKAN HEVOSTENHOITAJAN

Jokaisen menestyvän ratsukon salaisuus on hyvä hevostenhoitaja. Sellaiseksi tullaan vain kovalla työllä. Emma Ikäheimo hoitaa Keisarinmäen ratsastuskeskuksessa Eevamaria Porthan-Broddellin eli Nipsun hevosia, jotta Nipsu voi keskittyä täysipainoisesti hevosten kouluttamiseen. Emma tekee kaikkea: hän on paitsi hevostenhoitaja myös autokuski, asiakaspalvelija ja ratsastaja.

”Päädyin ammattimaiseksi hevostenhoitajaksi vahingossa. Työskentelin joitain vuosia sitten Janne Berghin tallissa ja ajattelin, että tämä on kiva harrastus. Jos haluaa kovan luokan ammattilaiseksi hevostenhoitajana, on pakko lähteä ulkomaille. Se ei ollut minulle vaihtoehto, koska minulla oli jo oma perhe”, kertoi Emma.

”Tätä työtä ei tehdä eläkeikään asti. Suunnittelin erään toisen alan opintoja, mutta en päässyt opiskelemaan. Kerran Karolina Liuksiala, jonka hevosia olin hoitanut kymmenisen vuotta, kertoi, että Nipsu oli palaamassa Suomeen Tanskasta ja etsi sopivaa paikkaa hevosilleen. Melko pian sen jälkeen Karolina pyysi minua pyörittämään hänen ja Nipsun tallia Järvenpäässä. Vastasin ensin ’ei’, mutta kysymys jäi mieleen eikä mennyt kauan, kun Karo sai minut ylipuhutuksi”, muisteli Emma.

Nipsun ja Karolinan yritys Nika Equestrian toimii nykyisin Espoossa Nuuksion kansallispuiston läheisyydessä Keisarinmäen ratsastuskeskuksessa. Emma tarjoaa siellä yksityisyrittäjänä hevosalan palveluita hevosten omistajille. ”Keisarinmäellä on kiva olla töissä, sillä siellä voin keskittyä olennaiseen eli hevosten hoitamiseen. Usein hevostenhoitaja joutuu olemaan myös sähköasentaja, tallimestari, autokuski, putkiasentaja, ja jopa rakennusmestari, mutta onneksi minä saan huolehtia vain hevosista. Jos tehtäviä on tallilla liikaa, itsensä polttaa helposti loppuun.”

Saumaton yhteistyö

Emma hoitaa noin viittätoista Nipsun hevosta, joista osa on Nipsun nykyisiä ja tulevia kisahevosia, osa Nipsun koulutuksessa olevia hevosia. Emman hoidettavana ja ratsastettavana on myös muutama Karolinan hevonen. Emma on erittäin tyytyväinen työhönsä, sillä hän pääsee tekemään juuri sitä, mitä haluaa. Toisin kuin monella hevosenhoitajalla, työajat ovat melko säännölliset, eli aikaa jää myös perhe-elämään. ”Hoidan Nipsun hevoset niin, että Nipsun ei tarvitse tehdä muuta kuin nousta hevosten selkään ja keskittyä omaan työhönsä. Hänen ei tarvitse huolehtia hevosten rokotuksista, madotuksista, ruokinnoista tai tarhaamisesta. Hän hoitaa hevosten koulutuksen ja minä hoidan kaiken muun.”

Työpäivät ovat hyvin vaihtelevia. ”Hevosten hoitamisen lisäksi ratsastan niin paljon kuin on tarpeellista. Teen alku- ja loppuverryttelyjä sekä huolehdin muun muassa maastokävely-, kuntolaukka- ja puomipäivistä. Olen myös meidän stunttiapina, eli liikutan hevosia, jotka ovat olleet levossa tai muuten vähemmällä liikutuksella. Jotkut niistä saattavat olla silloin melko vauhdikkaita, mutta se ei haittaa minua. Tykkään ratsastaa meneviä hevosia, joissa on särmää. Liikutan siis mielelläni ’eläväisiä’ hevosia.”

Nipsu pitää tarkkaa huolta Emman hyvinvoinnista ja yhteistyön sujuvuudesta. ”En pelkää mennä vaikeidenkaan hevosten selkään, mutta Nipsu ei anna minun ottaa turhia riskejä. Meillä on hyvin samanlainen näkemys hevosten kouluttamisesta, mikä helpottaa yhteistyötämme. Nipsu suunnittelee asiakkaiden hevosten ohjelman, ja minä autan suunnitelman toteuttamisessa. Nipsu ratsastaa hevosten koulutukselliset päivät, ja minä liikutan niitä muina päivinä Nipsulta tulleiden ohjeiden mukaan. Jos hän antaa ohjeeksi esimerkiksi ’8 minuuttia ravia’ tai ’neljä kierrosta vasempaan laukkaan’, niin minä toteutan suunnitelman.”

Emma työskentelee päivittäin hyvien hevosten kanssa, joten hänellä on selkeä näkemys omasta suosikkihevosesta. ”Työn kannalta kiva hevonen on hyvin käyttäytyvä hevonen, jolla ei ole kropassa ongelmia. Sellainen Pertti Perushevonen, jolle ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä ja jonka mahdolliset ongelmat ratkeavat työtä tekemällä. Käytössäni on myös harrastehevonen, joka on kiltti ja helppo. Voin vain heittää satulan sen selkään ja mennä Ruskeasuon metsään sen kummempia miettimättä.”

Kun työskennellään kilpa- ja myyntihevosten kanssa, on totuttava siihen, että hoidettavat vaihtuvat epäsäännöllisin väliajoin. ”Tässä työssä ei voi kiintyä hevosiin, sillä ne vaihtuvat niin usein. Nipsun eläkkeelle jääneen kilpahevosen Solos Lacanin kanssa on tehty töitä neljä vuotta, ja nyt alkaa tuntua siltä, että tunnen sen. Vaikka hevosen kanssa olisikin päivittäin tekemisissä, niin menee noin pari vuotta, ennen kuin siihen pääsee oikeasti kiinni. Hevostenhoitajan täytyy tuntea hevonen niin hyvin, että jo aamulla talliin mennessä hän näkee hevosen pään ilmeestä ja eleistä, millainen olo sillä on. Ongelmat on huomattava, ennen kuin niistä tulee niin suuria, että kuka tahansa näkee ne.”

Kirjoittanut Sari Kokko