Olen Miina-tori, ja halusin kertoa miksi käytän Nutrolin® Nivel –valmistetta

”Siinä missä Suomi juhlii sataa vuottaan, juhlin minä tyttö kaksikymppisiäni ihan koko vuoden. Olen siis neito parhaassa iässä! Huoltojoukoistani useampi on todennut täysien kymppien lähestyessä, että olen nuorentunut ainakin viisi vuotta kuluneen syksyn aikana. Useampi isompi mutka on matkassa ollut, että tähän on päästy.

Pitihän minusta alun alkaen tulla esteratojen virtuoosi. Sen homman minä taitaisin ilolla vieläkin, jos hennot sääreni sen vain kestäisivät. Niinpä tänä päivänä hyppelen, sopivan sään tullen, aitojen varjoja omaksi ja tä(h)tiratsastajani riemuksi. Tasaisen tavoitteellisempi työskentelykään ei pidemmän päälle mennyt ihan putkeen. Hennot sääreni tuppasivat turpoilemaan, kavioni arkoivat kovia pintoja, tahditin, kopitus ei houkuttanut. Hoidimme jänteitä, lihaksia ja kai sitten päätäkin, vaihtaen treenit metsissä samoileviin maastolenkkeihin, kunnon ja hyvän mielen ylläpitämiseksi.

Saimme lopulta harjoiteltua kentälläkin erilaisia kuvioita pidempiä ja pidempiä pätkiä, täysin kavioin hevosaerobicistä nautiskellen. Kesän muhkeat laidunmuodot hävisivät kuin tuhka tuuleen ja muistutin jo liki urheilijaneitokaista. Elämä hymyili – kunnes taas kerran askellus muuttui satunnaiseksi tahditteluksi kierroksessa jos toisessakin. Samaan syssyyn metsäpolkujen juurakot ja kivet tuntuivat kohoavan ylöspäin etujalkojen askelluksen aikana – ja minä kun olen aina ollut taitava jaloistani. Eihän siinä muu auttanut kuin ruveta jälleen kerran etsimään syytä moiselle kompuroinnille.

Ja löytyihän sitä. Oli kehärenkaan muutosta ja vuohisnivelkulumaa ja hankositeen harventumaa ja muuta pientä ikälisää. Piikkiähän siitä tuli, koppihoitoa kesken laidunkauden ja kuntoutusta kerrakseen – vallan tavatonta menoa keskelle kesää!! Onneksi hoito tepsi ja syksyn mittaan pääsin pienesti laitumen makuun. Satunnainen tahdittelu palasi askellukseeni treenin lisääntyessä eikä ne turvottelutkaan pysyneet kurissa kylmistä jalkakylvyistä huolimatta. Jotain oli pakko keksiä, sillä minua ei enää luettukaan luottoponiksi vaan paremminkin pieniä vihreitä hepoja maastossa näkeväksi sähköjänikseksi. Oli tuumauksen paikka… kuinka tästä eteenpäin?

Taitavan heinätätini oivalluksesta lähdimme ohjelmoimaan kehonhallintaani – vai pitäisiköhän sanoa oman tä(h)tiratsastajani kehonhallintaa – uuteen kuosiin. Pienesti mutta tehokkaasti oikeinperin liikkuen, niin että taitavasti toteuttamalleni tahditukselle ei löytynyt sijaa pelloilla, teillä saati kentillä. Jouduin etsimään vallan unhottuneita syvänsyviä lihaksia jostain kylkikaarieni ja takaosani syövereistä. Samaan saumaan mukaan tulivat myös Nutrolin® Nivel -valmisteen testivaiheen öljy- jauhesekoitukset – öljy näytti kyllä maistuvan tä(h)tiratsijallenikin. Maisteli sitä heinätätikin.

Ensin ei oikein osannut sanoa, tapahtuuko mitään sen kummempaa, mutta nyt kun olen nauttinut puuron seassa jo useamman kuukauden Nivelherkkua, alkaa noita kohteliaisuuksia satelemaan: ’Kylläpä gumma on nuorentunut! Jalat on kuivat kuin nuorella tammalla! Liikkuupa Miina hyvin!’
Tottahan se on – kyllä kavio nousee kuin itsestään, kun kaikki tukirakenteet ravinteista ratsastajaan on kunnossa!