joulu
Voi pienen tiimimme intoa ja jännitystä, kun Messukeskuksen ovet avattiin joulukuussa 2007. Aamulla olimme pukeneet päällemme edellispäivänä painatetut t-paidat. Iso vihreä logo rintamuksessa konkretisoi kaiken sen minkä takana rinta rottingilla seisoimme. Jännitti hirmuisesti. Jälkikäteen voi vienosti hymyillä noille tyypeille, jotka miniosastollaan odottivat sydän pamppaillen.
Takana oli pitkä jakso tutkimusta, tuotekehitystä, testaamista ja patenttihakemuksen kanssa painimista. Olimme tehneet systemaattisesti töitä tuotelanseerauksen eteen. Perin pohjin olimme pohtineet ja suunnitelleet pakkausta, tuotantoa ja kaikkea muuta mitä uuden tuotteen lanseeraamiseen liittyy. Mikä olisi pakkauksemme värimaailma? Tutkailimme muiden tuotteiden pakkausten värejä. Sininen oli niiden ylivoimainen ykkösväri, sellainen tumma viranomaissininen. Meillä oli luonnollinen, vihreä öljy, kasvimaailmasta kotoisin. Niinpä yhä uudelleen palasimme logo- ja pakkaussuunnittelussa raikkaisiin hiirenkorvan sävyihin ja kepeään limenvihreään. Yksimielisesti valitsimme tunnusväriksemme heleän vihreän.
Siellä me siis seisoimme joulukuussa 2007 pikkiriikkisellä Messarin osastollamme. Innostusta ja jännitystä oli taatusti enemmän kuin bisnesosaamista. Arvonlisäverokin muistettiin tarkistaa vasta pari päivää aiemmin. Esitteen ja arvontalipun kannessa luki Enemmän elämää. Halusimme vähentää koiranomistajan huolta ja lisätä iloa koirakon elämään. Osastomme hyllyssä oli monta riviä yhtä tuotetta, metallipulloon pakattua vihreän sävyistä ravintoöljyä koirien ihon ja turkin terveydeksi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tuotteita piti olla kolme erilaista. Pentu- ja senioriöljy oli pakko vielä jättää pilkkeeksi tuotekehittäjän silmäkulmaan, koska rahkeet eivät olisi riittäneet kolmeen tuotteeseen kerralla. Ei ollut isoja rahoja, ei näkynyt enkeli- tai muitakaan sijoittajia. Mutta meillä oli maailmanluokan rasvahappotutkija, jonka pöytälaatikko pursusi tuoteaihioita. Ja meillä oli innostunut (joskin kokematon) yrittäjäporukka, joka sydän pamppaillen odotti ihmisiä messuosastolla (johon oli juuri ja juuri varaa).
Koiraväki löysi luoksemme Messukeskuksen perimmäiseen nurkkaan. Syntyi monia hyviä kohtaamisia, kuulimme monta koiratarinaa ja intomme vain kasvoi. Tuntui mahtavalta ansaita koiraihmisten luottamusta kohtaaminen kerrallaan. Sunnuntai-iltana laskimme, että olimme myyneet 77 pulloa. Sillä ei katettu kustannuksia, mutta se oli meille merkki, että Nutrolinia tarvitaan.
Nähdäänkö taas Messarissa? Jos tapasimme siellä jo vuonna 2007, tule fiilistelemään kanssamme. Olitko ehkä se pinserikasvattaja, joka osti ensimmäisen pullon?
Anna-Liisa Lundell
Yksi Olini Oy:n perustajista ja osakkaista
