Rasvahappojen lyhyt oppimäärä

Olen kirjoittanut rasvahapoista ja pitänyt luentoja 20 vuoden aikana paljon. Tutkijanuran aikana olen tehnyt paljon rasvahappojen aineenvaihduntaan liittyvää tutkimusta ja julkaissut kymmeniä tutkimusraportteja ja muita tieteellisiä artikkeleita. Mutta nyt kun pitäisi kirjoittaa blogiartikkeli rasvahapoista, en tiedä mistä aloittaisin.

Työskentelen tällä hetkellä koirien, kissojen ja hevosten rasvahappotarpeiden parissa. Kun aloitin rasvahappohommat nuorena väitöskirjatutkijana, kiinnostukseni kohdistui maitorasvaan. Eikä maitorasva huono kiinnostuksen kohde ollutkaan. Se on luonnon monimuotoisin rasvahappojen lähde sisältäen yli 400 erilaista rasvahappoa. Maitorasvaa tutkiessa joutuu siis opiskelemaan rasvahappoja laajemman oppimäärän mukaisesti. Maitorasva sisältää tyydyttyneitä ja tyydyttymättömiä rasvahappoja ja se sisältää myös lyhyt-, keskipitkä- ja pitkäketjuisia rasvahappoja. Maitorasvasta löytyy omega-3, omega-6, omega-7 ja omega-9-rasvahappoja ja lisäksi vielä muutama harvinaisempikin omega. Maitorasvassa on trans-rasvahappoja ja konjugoituja rasvahappoja, on suoria ja haaraketjuisia rasvahappoja.

Jos luonnon rasvahapoista pitäisi valita joku määrä rasvahappoja, joita opiskelemalla voisi sanoa hallitsevansa tärkeimmät asiat ravinnon rasvahapoista, niin valintani kohdistuisi omega-6- ja omega-3-rasvahappoihin. Äkkinäinen voisi luulla että tämä lyhyt oppimäärä on helppo, vain kaksi rasvahappoa, ja arviossaan erehtyä. Wikipedia listaa 11 omega-6-rasvahappoa ja 11 omega-3-rasvahappoa. Päätin, että lyhyeen oppimäärään kuuluu vain 4 omega-6-rasvahappoa ja 6 omega-3-rasvahappoa ja ne ovat tässä:

Olen listannut nämä tärkeimmät omega-6 ja omega-3 -sarjan rasvahapot kahteen laatikkoon, allekkain ja lisännyt rivien väliin nuolet sekä piirtänyt laatikoiden väliin kaksisuuntaisen nuolen. Lyhenteet rasvahappojen nimien perässä tulevat niiden englanninkielisistä nimistä (happo = Acid).

Tärkein viesti näiden kahden laatikon muodostamassa kuvassa on se, että ylimpänä olevat rasvahapot, linolihappo ja alfa-linoleenihappo, ovat ns. välttämättömiä rasvahappoja. Välttämättömiä siksi, että eläinten elimistö ei pysty niitä valmistamaan, ja siksi niitä täytyy saada ravintoketjuun kasvikunnasta. Välttämättömiä myös siksi, että ilman näitä rasvahappoja eläin ennen pitkää menehtyy. Kasvinsyöjäeläinten lihassa on myös jonkun verran näitä kasviperäisiä välttämättömiä rasvahappoja eli lihansyöjien ei tässä kohdassa tarvitse kauheasti huolestua.

Toinen tärkeä viesti, jota kuvaan alaspäin suuntautuvilla nuolilla on se, että elimistössä välttämättömistä rasvahapoista muodostuu GLA:ta ja SDA:ta ja edelleen muita rasvahappoja, eli kaikki muut linolihaposta ja alfa-linoleenihaposta muodostuvat rasvahapot eivät ole välttämättömiä. Mukaan lukien omega-3 EPA ja DHA, joiden yleisin lähde ravinnossa on kala. Kalaöljyn omega-3-rasvahapoista kuulee joskus sanottavan, että ne ovat välttämättömiä. Erittäin hyödyllisiä toki, mutta eivät välttämättömiä, koska elimistö pystyy niitä valmistamaan kasviperäisestä alfa-linoleenihaposta.

Tärkeimpiä elimistön valmistamista omega-6 ja omega-3-rasvahapoista ovat ARA ja DHA, koska niitä tarvitaan solukalvojen rakenneosina, ja niitä on erityisen paljon monissa tärkeissä kudoksissa esim. aivot ja silmät. Koira ja hevonen pystyvät tuottamaan riittävästi arakidonihappoa linolihaposta, mutta kissan elimistö ei siihen pysty. Kissa on tässä suhteessa aito lihansyöjä: se tarvitsee eläinperäistä ravintoa saadakseen riittävästi arakidonihappoa ja DHA:ta. Omega-3 DHA:n muodostuminen ALA:sta on heikkoa myös koirilla ja hevosilla, ja siksi kalaöljytäydennyksestä on tietyissä tilanteissa merkittävää hyötyä.

Kalaöljyn omega-3-rasvahapoilla on tulehdusta vaimentava vaikutus silloin kun ravinnossa on niitä paljon. Paljon tarkoittaa ehkä noin 10 kertaa minimitarpeen ylittävää määrää. Keskikokoisella koiralla se tarkoittaa 1000 – 1500 mg/pv, ihmisellä 3000 – 4000 mg/pv ja hevosella 8000 mg/pv. Elimistön oma EPA + DHA -tuotanto ei missään tilanteessa ole riittävä näiden tasojen saavuttamiseksi, ja siksi kalaöljylisäyksestä on hyötyä. Kasviöljyjen, kuten esim. pellava-, hamppu-, rypsi-, ja chiansiemenöljyn, omega-3-rasvahapoilla ei ole tulehdusta vaimentavaa vaikutusta.

Edellä esitetyssä kuvassa omega-6 ja omega-3-rasvahappolaatikoiden väliin on piirretty kaksisuuntainen nuoli. Se ei tarkoita sitä, että omega-6-rasvahapot voisivat muuntua omega-3-rasvahapoiksi ja päinvastoin, vaan se tarkoittaa sitä, että nämä kaksi rasvahapposarjaa kilpailevat keskenään. Jos omega-6-rasvahappoja on hyvin runsaasti ravinnossa ja sitä kautta elimistössä, omega-3-rasvahappojen aineenvaihdunta heikkenee. Ravinnon runsas omega-6-pitoisuus selittää osaltaan sitä, miksi omega-3 EPA:n ja DHA:n muodostuminen elimistössä on niin vähäistä.

Omega-6-rasvahapot nähdään usein negatiivisessa valossa, mutta se ei ole koko totuus. On totta, että hyvin suuret omega-6-rasvahappojen määrät ravinnossa tai hyvin korkea ravinnon rasvojen omega-6 : omega-3 -suhde voivat lisätä elimistön tulehduksellisuutta, mutta toisaalta, liian vähäinen omega-6-rasvahappojen saanti ravinnosta johtaa ongelmiin. Kaikki eläimet, kissa mukaan lukien, tarvitsevat ravinnosta riittävästi linolihappoa, koska linolihappo ylläpitää ihon normaalia toimintaa. Linolihapon puute tai elimistön heikentynyt kyky hyödyntää ravinnon linolihappoa näyttäytyy iho-ongelmien lisääntymisenä. Ensimmäinen oire on ihon kuivuminen ja siihen liittyvät muut oireet, kuten hilseily ja karvapeitteen heikkeneminen. Kuiva iho altistuu ihosairauksille, ja se on myös atopian taustalla oleva perusongelma.

Rasvahapoista on siis moneksi.

Kirjoittaja: Ph.D. Mikko Griinari